EV/K

Viikonloppuna olisi tiedossa kisat. T arvioi yhden auton olevan suunnilleen kisakelpoinen, joten ohjelmassa on kaksipäiväinen kisahässäkkä. Kaksi päivää on vähän liikaa, jos minulta kysytään, mutta niinhän ei tapahdu. Pidän enemmän yksipäiväisistä, vaikkakin ne tuppaavat venymään pitkälle iltaan. Pidän myös pienemmistä "kyläkisoista" joissa ei ole liikaa lähtöjä. Nämä seikat ymmärrän; niiden ansiosta katselu- ja varikkoaika jää siedettävän mittaiseksi. Tämähän on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä. Minua ei vielä ole aivopesty kolmipäiväisten maraton-kisojen ystäväksi.

Sen sijaan aivopesu on onnistunut siinä, että mielestäni kiinnostavin luokka on evk eli etuveto/kardaaniluokka. T harrastaa vain kardaanivetoisia autoja, ja on ilmeisesti onnistunut aivopesemään minutkin niiden ystäväksi. Huolestuttavaa. Ennen T:n tapaamista en tiennyt edes moisten luokkien olemassaolosta, hädin tuskin tiesin koko JM-kisoja. (Tiesinpäs, siltä tiedolta ei voi välttyä jos on syntynyt ja kasvanut siellä missä minä, mutta sen enempää en ollut kiinnostunut.)

Lauantaina pääsen taas kisakuvaajaksi. Minusta on kehittynyt kohtuullisen hyvä käsivaralta videoija; äärimmäisen harvoin saa tuettua edes kyynärpäätään mihinkään kun kuvaa. Kamerana on tavallinen digikamera jolla pystyy kuvailemaan muutaman minuutin videoita, joten kuvanlaatu ei hirvittävän hyvä ole, mutta eipähän ainakaan kuva yleensä hypi ja sitä kautta käy entistä huonommaksi.

* * *

Olen oppinut työtehtävät sen verran hyvin, että nyt pystyn tekemään hommat itsenäisesti, ilman että tarvitsee jatkuvasti kysellä ja varmistella. Töissä tulee myös liikuttua paljon. Osa työstä tehdään tietokoneen ääressä, mutta loppuosa sisältää valtavasti kävelemistä paikasta toiseen, ja noin puolet tietokonetyöskentelystäkin tapahtuu kannettavan avulla varastossa niin että kone on hyllyssä tai kärryissä ja siinä seisaaltaan naputellaan tiedot järjestelmään.
Eipähän tuo takamus pääse leviämään entisestään...