torstai 29. tammikuuta 2009

Säästää paljon rahaa

Meidän oli tarkoitus ostaa uusi kannettava, entinen kun on vähän rousku. (Ja seitsemän vuotta vanha. Ei tarvinne eritellä.) Kävimme katselemassakin koneita liikkeessä asti, näytti siltä että rahaa voisi mennä noin 600 euroa. Mikäs siinä, meillä kun ei panosteta viihde-elektroniikkaan: 4 vuotta vanha kuvaputkitelkkari, halvin mahdollinen DVD-soitin, ei stereoita vaan pelkkä CD-soittimellinen radio jne. No tallentava digiboksi löytyy. Se on kätevä, voin tallentaa sarjat illalla ja katsoa päivällä kun ehdin, usein 5 minuutin pätkissä. Eihän niitä iltaisin kukaan ehdi katsoa saati jaksa niiden takia valvoa. Lapsen myötä minusta on tullut elokuvafanin sijaan sarjafani: sopivasti aineistoa katsottavaksi pätkissä, ei tarvitse joka kerta perehtyä henkilöhahmoihin - eikä yleensä haittaa jos unohtuu joku jakso tallentaa. Katson siis vain sarjoja, joissa on jokaisessa jaksossa oma itsenäinen juonensa, ja ehkä taustalla joku hitaasti etenevä pääjuoni. Kuten CSI tai Ratkaisija.

Takaisin siihen tietokoneeseen. Se oli siis suunnilleen valittuna, kun eräänä iltana pyykkikone rupesi pitämään outoa pauketta linkouksen aikana. Pauk-pauk-pauk. Ei muuta kuin ohjelma seis, luukku auki ja tutkailemaan tilannetta. Eihän siellä mitään näkynyt, epäilimme rummun kolisseen jotain vasten jonka pitäisi olla kiinni rakenteissa - kuulosti kalliilta joka tapauksessa. Sitten tuli mieleen, että koneessa lilluu jossain pesupallo. Käsikopelolla se löytyi ihan rummun sivuseinästä (päältäladattava kone). Poistin pallon ja pistin pelkän loppulinkouksen päälle. Ei pauketta. Ilmeisesti kyseinen pesupallo oli kolkattanut rummun peltiseinää vasten linkouksen tahdissa. Ei mitään vikaa tuon jälkeen. "Pyykkikone hajoaa" -mantra jäi kuitenkin kiertämään alitajuntaa.

Tästä seurasi se, että totesin T:lle uuden pesukoneen maksavan noin saman kuin uusi kannettava, että kipaisepas makuuhuoneen yläkaapille ja hae se minun vanha kannettavani sieltä, katsotaan tuleeko siitä peliä. Kahden illan taikinoinnin, kiroilun ja kolmen käyttöjärjestelmän asennusyrityksen jälkeen siinä on nyt toimiva Win2000 käyttöjärjestelmä (WinXP:n asennus kaatui kahdesti) ja se ajaa asiansa. Säästin 600e.

Tarkoituksena oli myös ostaa WLAN-purkki ja vastaanotin tuohon kannettavaan. Pari päivää päätöksen jälkeen tuli puhelinyhtiöltä kirje, jotta nostavat nettimme nopeuden 512kbit --> 2Mbit, jollemme sitten halua irtisanoa sitä parin viikon sisällä. Lakkauttavat näistä syrjätaajamista nuo 512kbit ja 1Mbit yhteydet, koska TeliaSonera on nostanut verkkovuokrat pilviin. Hintakin pompsahtaisi neljäänkymppiin kuussa. Ja meillä käytetään nettiä verkkopankkiin, sähköpostiin ja blogien sekä keskustelupalstojen luentaan, joten noin suuri nopeus on ihan rahan tuhlausta. Irtisanoimme netin. Nyt pitäisi kuun loppuun mennessä hommata joku kännykkäoperaattoreiden mainostama nettipulikka, täällä vain on vähän huonosti 3G-verkkoa. Kyllä silti joltain firmalta taisi löytyä sellainen näiltäkin nurkilta.
Säästämme suunnilleen 60-70e noiden WLAN-osien suhteen, ja noin 15/kk nettilaskussa jos vertaa nykyiseen kuukausimaksuun (25e jos tuohon kalliimpaan).

Mitähän sitä seuraavaksi säästäisi?

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Minä kanssa!

Minä kanssa kun muutkin. Allekirjoittanut taipui kaverin taivutteluun ja väänsi itsellensä jonkinlaisen profiilin Facebookiin. Jos tunnet minut oikealla nimelläni, tervetuloa tutustumaan.

p.s. Pitäisi löytyä niin uudella kuin vanhallakin sukunimellä.

Immuuni vauvakuumeelle

Millainen ihminen haluaa lapsia, muttei pode koskaan vauvakuumetta? Ainakin allekirjoitanut kuuluu tähän kastiin. Minulla ei koskaan ole sanan varsinaisessa merkityksessä ollut vauvakuumetta, niin että olisin ihastellut kaikkia pikku mukuloita ja lukenut vauvalehtiä silmät kiiluen (en lue niitä vieläkään, kukkalantaa ovat).

Vauvakuumetta ei tässä taloudessa koskaan tavattu, lapsi vain tuli yhtäkkiä ajankohtaiseksi. Elämä oli suunnilleen stabiilia vaikka ne olosuhteet eivät ehkä kaikkien mielestä olleet ne täydellisimmät - meille riitti työpaikka ja vuokrayksiö. Kihloissa olimme, sovimme että jos on lapsi tulossa niin mennään sitten naimisiin. Olisimme menneet muutenkin, mutta siitä sai sopivan "syyn" järjestää häät pienellä aikataululla. En todellakaan olisi viitsinyt vuotta ennen ruveta pohtimaan mitään niihin liittyvää, 3kk oli ihan sopiva järjestelyaika.

Kun ei ollut vauvakuumetta, ei raskautta yritetty hampaat irvessä ovulaatiota tarkkaillen eikä makuuhuoneessa touhuttu kellontarkasti, enemmänkin silloin kun huvitti, enkä vieläkään tiedä missä vaiheessa minulla kenties on ovulaatio. Tällöin ei myöskään raskaaksi tuleminen ollut mikään "toiveiden täyttymys", tokihan se oli vähän yllätys kun niinkin nopeasti tapahtui jotain. Siksi olikin järkytys kun törmäsin netissä tällaiseen sivuun. Tuon sivun perusteella meillä ei olisi pitänyt olla mitään mahdollisuutta saada lasta. Miksi tällaisia julkaistaan, pelottelutarkoituksessako? Että saataisiin naiset hysteerisiksi, kuten kohta "tunne perheen sairaushistoria"? Kautta maailman sivu on lapsia tehty, pidemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa, ilman tuollaisia "vinkkejä." Vai onko tuo ehkä huumorimielessä koostettu, kuten kohta "osta jotain seksikästä"? En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. (Kuulemma edellämainitussa ristiriitatilanteessa kannattaa nauraa, koska nauru helpottaa oloa.)

Pidän itseäni suht järkevänä, jalat maassa -tyyppisenä tapauksena, joten otan listan huumorilla. Mutta entä jos en olisi? Olisin varmasti saanut jo viisitoista hysteriakohtausta.

Eikä sitä vauvakuumetta tullut vieläkään, vaikka kävimme katsomassa ystävättären kuukauden ikäistä poikaa. Taivastelin vain että onko meidän pääkiö muka ollut yhtä pieni? On se, todistettavasti. Lapsilla kun oli sama syntymäpituus, painossa poika veti vaivaisen 10g:n kaulan (ihan varmasti johtui siitä hiusmäärästä, uskomaton pehko, meidän tyttö näytti ihan klanilta vaikka todistettavasti on jo ruvennut kasvattamaan tummia haituvia). Päänympärys ei ollut vertailukelpoinen, perätilassa ollut poika oli syntynyt sektiolla.

Ei vieläkään kuumeen poikastakaan.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Ja taas uusi vuosi, mutta vanhat jaaritukset jatkuvat

Joulu meni, samoin uusivuosi. Joulu sujui lomaillessa, aatonaattona lähdimme ja uudenvuodenaattona palasimme sukulaiskierrokselta. Tuntuu ihan siltä että tarvitsisin lomaa. Tyttökin oli ilmeisesti sitä mieltä että oma sänky paras sänky, koskapa reissussa nukkuminen oli tappelun takana, ja päiväunet jäivät maksimissaan puoleen tuntiin. Kotiinpaluun jälkeen on tempaistu jopa puolentoista tunnin päiväunia. Amen ja hallelujaa, puolen vuoden taikinoinnin jälkeen meillä on ruvettu viimeinkin löytämään (päivä)unirytmiä *koputtaa puuta*. Päiväunia tyttö nukkuu 3-4kpl a´40min-1,5h ja yöunille se simahtaa joskus yhdeksän jälkeen.

Joulunvietto sujui kunnialla, kevyttä vierastamista oli havaittavissa. Tarpeettomia lahjoja ei tullut meille sen paremmin kuin tytöllekään, ja tytön saamissa vaatteissakin oli fiksusti kasvunvaraa. No, niistä muumiruokailuvälineistä voisin avautua, mutta en jaksa. Kysyn vain että tarvitseeko puolivuotias lusikka-haarukka-veitsi-settiä? Pistettiin laatikkoon odottamaan kasvamista. Tytön ruokailu tapahtuu muuten teräksisellä teelusikalla. Muovilusikat tarttuvat hampaisiin, kun niissä on joku kahden värin rajapinta jossa on pykälä.

Hautajaisistakin selvittiin lähes kunnialla, mitä nyt meinasivat kädet loppua kesken. Onneksi kukkalaitteen kanto saatiin delegoitua T:n sukulaistytölle. T oli kantajana ja minulla lapsi, ei siinä lapsen kanssa oikein kukkia enää kuljeta. Haalareineen 7,5kg:n pötkylä on ihan kelpo taakka. Lähdimme muun joukon mukana vielä haudallekin, vaikka olisimme voineet mennä suoraan seurakuntatalolle, kun en muistanut että sinne perälle jossa hautapaikka on, on niin tuhottoman pitkä matka kävellä (ja jäätikköä, jäätikköä tietenkin koko matkan). En liukastunut. Ihme kyllä, niillä tolppakorkokengillä.

--

Tänne tuli sitten pakkasta. Tarkoitus oli eilen lähteä kirjastoon, mutta vilkaisin onneksi lämpömittaria. -20 se näytti, aamupäivällä. Iltapäivälläkin oli vielä -16, joten jäi reissu tekemättä. Tänään oli sitten pakko käydä ostamassa kunnon talvikengät, entisiä ei käytännössä ole. Mutta mikä ihmeen syy siihen on, että naisten kengistä ei löydy kuin joko saapikasta tai nilkkuria (tai sitten mummokenkää) muttei normaalia, maiharintapaista varsikenkää? Edellämainituissa on vielä yleensä terävähkö kärki ja korkea(hko) korko jotka eivät sovellu talvisille vaunulenkeille, viimeksimainitut puolestaan ovat leveälestisiä, joita ei tämän italialaistyyppisellä jalkaterällä (kapea, matala, siro, kokoa 37) varustetun naisimmeisen kannata edes katsoa.
Totesin ettei löydy. Jouduin tinkimään arvokkuudestani ja vaihtamaan lastenosastolle. Johan löytyi. Uusissa mustissa mokkakengissäni on tosin vihreät tikkaukset, mutta uskon ja toivon ettei kukaan niitä vaunulenkeillä katsele. On niissä myös vihreä tekoturkisvuori, joka näkyy varrensuusta. Se jää lahkeen alle piiloon.

Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta lastenosastolla. Sukkien suhteen olen vakioasiakas, en stay-upeja ja sukkahousuja lukuunottamatta asioi naisten sukkaosastolla. Lastensukissa koko 36-38 on se passeli. Sopivan kapea. Naisten sukat pyörivät jaloissani - kirjaimellisesti. Ei siinä mitään, lastenosastolta löytyy yleensä myös perussukkia, mustina. En mielelläni käytä muunvärisiä. No, ostin sitten hyvässä uskossa Lindexiltä lastensukkia, noin kokoani. Mitä sainkaan? Sukkia jotka pyörivät jaloissa. Piti seuraavalla kerralla ostaa kokoa 34-36. Ihan oikeasti. Ne olivat sopivia. No ei sukissa mitään, mutta kun nykyään näyttää siltä että saan siirtyä kenkienkin kanssa lastenosastolle. Onneksi nykyään tehdään lastenkenkiä jonnekin kokoon 40 asti, niin että allekirjoittaneella on vielä toivoa pysyä kengissä.
Miksei muuten minun kohdallani pätenyt se "fakta", että jokaista raskautta kohden jalka leviää ja kengänkoko kasvaa noin 0,5 numeroa? Olisin nimittäin ilolla ottanut vähän isomman ja leveämmän jalan, jotta edes kerran elämässäni saisin avokkaat jotka pysyvät jalassa ilman nilkkaremmiä...