tiistai 24. kesäkuuta 2008

Tyttö tuli!

Odotus päättyi täsmälleen laskettuun aikaan. Perjantaina 13.6. klo 23.14 syntyi pikkuinen tyttölapsi, pituutta tulokkaalla oli 48,5cm ja painoa 3180g.

Se on ihana. Pieni ja ihana.

torstai 12. kesäkuuta 2008

Poksahtaa, ei poksahda...

Laskettu aika, tuo ah niin maaginen ja kaikkia tuttuja sekä sukulaisia soittelemaan innostava päivämäärä on huomenna. Sunnuntaista asti on ollut havaittavissa lopunajan merkkejä, mutta toistaiseksi olemme poikasen kanssa samassa nahassa. Hiljalleen rupeaa riittämään tämä olotila, olisin kypsä saattamaan homman päätökseen. Jo senkin takia, että muutoin joudun ilmeisesti ensi viikolla KYSiin jonnekin kontrolliin verenpaineen takia, ja pelkona takaraivossa on että ottavatkin samoin tein käynnistykseen. Todellakaan en minnekään Kuopioon halua mennä. Näillä näkymin aika on todennäköisesti ensi viikolla, koskapa sieltä ei vielä ole soiteltu mitään, joten onhan tässä muutama päivä aikaa vielä. Jospa tämä kävisi itsestään.

Tässä on käynyt perskohtaisesti tutuksi semmoinen tosiasia, että kaikki se mitä esitteissä puhutaan ihmislähtöisyydestä ja perhekeskeisyydestä muuttuu sitten käytännön tilanteissa laitoslähtöisyydeksi ja byrokratiakeskeisyydeksi. Kuulostavathan nuo termeinä kivoilta, ja kiva niitä on varmasti esitteisiin kirjoitella, mutta totuus tahtoo aina olla hiukkasen toinen.
Sitä joutunee vielä vetämään sellaisen paljonpuhutun raskaushormoniraivokohtauksen jos ei asioita saa muuten järjestymään. Mitenkähän tuollaisen esittäminen onnistuisi, kun ei ole vielä oikeaa kohdalle sattunut?

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Svengaa kuin hirvi

Tämä raskaus taitaa pikku hiljaa alkaa olla loppusuoralla. Eilen ja tänään on ollut uudenlaisia tuntemuksia, joiden pohjalta elättelen toivoa että saisimme poikasen mahanahan tälle puolelle vielä tällä viikolla. Laskettu aika on tämän viikon perjantaina. Eikä minusta vieläkään tunnu yhtään siltä että olisin viimeisilläni raskaana, saati sitten että näyttäisin siltä. Voiko tämä olla oikeasti näin helppoa, vai onkohan minulle sattunut joku yksi tuhannesta -tyyppinen raskaus? Joka paikassa kun naiset voivottelevat viimeisiä viikkojaan, että kun on niin valasmainen olo, eikä saa edes kylkeä käännettyä sängyssä, ja nukkumiseenkin tarvitsee monta tyynyä avuksi.

Sormukset otin varalta pois, kun pelkäävät minun saavan raskausmyrkytyksen ja siihen liittyy kova turvotus jos sellainen myrkytys tulee. Pelottelivat että sormukset joudutaan katkaisemaan. Minun kihla- ja vihkisormustanihan ei varmasti katkaista, joten tuolla ne ovat nyt turvassa rasiassaan. Olen kuulemma "rajatapaus"; myrkytykseen viittaa korkea verenpaine mutta mitään muita oireita ei ole. Huomenna katsotaan neuvolassa joudunko vielä polikäynnille, ja ties mitä muuta vielä. Polille voin vielä lähteä, mutta jos haluavat Kuopioon laittaa esim. käynnistystä varten, yritän saada itseni muualle. Pää ei kestä enää näitä savolaisia.

Ulkona on oikein kesäinen keli, +5 astetta, tuulista ja vesisadetta. Suomen suvi näyttää ihastuttavat kasvonsa. Onneksi ei ole mitään pakollista ulkoilua vaativaa tekemistä. Kukkiakaan ei tarvitse kastella, ennemminkin pitäisi nostella niitä terassille sateensuojaan. Eivät ne vielä näytä hukkuvan, olkoot siis pihalla. Jos vedenpaisumus tulee niin sitten otan ne tuohon katoksen alle, mutta toistaiseksi on vain vähäistä sadetta.

torstai 5. kesäkuuta 2008

Pulputin

Joillakin naisilla synnytystä edeltää kuulemma "pesänsiivous" tai "pesänrakennusvimma". Vältyn ilmeisesti tällaiselta, kun oli tuo muuttokin juuri, eikä täällä ole juuri tarvetta moiseen. Tiedä sitten ilmeneekö se heillä tarpeesta vai ei, mutta ei ole ainakaan mitenkään todennäköistä että ryhtyisin kartoittamaan keittiökaappien sisältöä tai pesemään kylppäriä hammasharjalla. Tietenkin täällä on vielä vähän tavaraa joka hakee paikkaansa, mutta ensin täältä pitäisi saada ylimääräisiä pois.

Sen sijaan minulla on vakava tarve rakentaa tuonne takapihalle sellainen pulputin. Sellainen mihin laitetaan vähän vettä ja pikkuinen pumppu nostamaan se vesi vaikka jonkin kiven päälle josta se sitten painovoiman vaikutuksesta lirisee alas. Löysinkin jo sopivan pumpun, mutta se osoittautui sisäkäyttöön tarkoitetuksi. Jatkan etsintöjä. T nauraa tälle projektille, ja sanoo että minulla on ilmeisesti harrastuksen puutetta. Taputtaa mahaani ja sanoo että kyllä se tilanne kohta varmaan muuttuu. No, laskettuun aikaan on vielä viikko, että onhan tässä vielä paljon aikaa rakennella se pulputin. Jostain pitäisi vain löytää vähän kiviä siihen, ja sitten pitäisi hakea tienreunasta muutama pajunrisu kelloköynnöksen tueksi. Ja harata pihaa ja laittaa vähän lisää ruohonsiemeniä kun siinä pihassa on sellainen kalju läntti. Onko tämä sittenkin sitä pesänrakennusta, vähän kieroutuneessa muodossa vain?