tiistai 25. syyskuuta 2007

Kääntyvät takapyörät ja suunnanvaihtovipu

eli autolla ei ajeta kuten trukilla.

Oli vähällä käydä hassusti tänään aamulla ison sekatavarakaupan pihamaalla. Peruutin autoa parkkiruudusta ja olin siirtymässä peruutusmoodista eteenpäinajomoodiin, kun tajusin käteni hakevan vilkkuvipstaakia. Hetkisen hämmästelin että mitä kummaa tuolla päässä liikkuu, ennen kuin tajusin mitä varten sitä hain: olin vaihtavinani pakista eteenpäinajoon. Hilkulla oli, etten iloisesti räväyttänyt vilkkua oikealle ja jatkanut pakki päällä ”eteenpäin”.
Sattuuhan näitä. Edellisellä kerralla unohdin, ettei Toyota Corolla todellakaan käänny lähes paikallaan ympäri kuten samanmerkkinen trukki tekee. Selkeästi on havaittavissa, ett olen viettänyt enemmän aikaa vekslaillen trukkia ahtaassa varastossa kuin henkilöautoa kaupan parkkipaikalla. Jonain päivänä vielä nalkitan itseni niin etten pääse pois, kun unohdan auton ominaisuudet.

-

CMX:n Talvikuningas teki vaikutuksen. Pidän science fictionista ja A.W. Yrjänän myyttisistä sanoituksista, ja kun nämä kaksi yhdistetään, saadaan jotain mikä kuulostaa erittäin hyvältä. Tunti ei ole koskaan tuntunut näin lyhyeltä ajalta.

tiistai 11. syyskuuta 2007

7203/8000

Eilen tuli Swamp Musicilta ilmoitus, että tilaamani levyt on lähetetty. Viime perjantaina minuun iski hätäännys; CMX:n uusin levy Talvikuningas julkaistiin keskiviikkona, ja minä en ollut tehnyt elettäkään hankkiakseni sitä. Kyseessä kun on vielä 8000kpl:n rajoitettu ja numeroitu painos, enkä voinut kuvitellakaan hankkivani jotain muuta, ensi vuonna julkaistavaa köyhempää versiota. Levykauppoja ei lähimailla, siispä mars nettikauppaan.

Tilasin levyn. Samalla haaviin tarttui myös Cloaca Maxima II, jostain syystä en ole aikaisemmin sitä tullut ostaneeksi, vaikka velipojan omistamaa tallennetta olenkin kuunnellut. Tänään hyppäsin postilaatikolla yhdeksästä asti; kauppaan mennessä ja sieltä tullessa piti käydä tarkistamassa onko postipoika käynyt. Ilmeisesti posti jaetaan joskus puoli yhdentoista ja puoli kahdentoista välillä, äskettäin oli paketti laatikossa.
Toistaiseksi olen tyytynyt hypistelemään DVD-koteloon pakattua levyä ja tekstit sisältävää kuvitettua kirjasta. En ole edes lueskellut tekstejä; aion odottaa kunnes minulla on aikaa kuunnella tuo eepos läpi kaikessa rauhassa, kuten nautintaohjeeksi on ehdotettu. (Tähänkin pätenee se yhden eteläpohjalaisen firman mainoslause: tätei pirä hotalehtaa.)
Nyt tunniksi lueskelemaan Kjell Westön Missä kuljimme kerran, ja sitten töihin. Tylsää ja proosallista. Jälkimmäinen, ei ensinmainittu.

lauantai 8. syyskuuta 2007

Keltaisia lehtiä

Tämä viikonloppu menee ylitöissä, kuten osa viikon iltapäivistäkin. Aamulla puoli kuuden jälkeen listoja printtaillessa sen kyllä huomasi; poikien jutut menivät sen verran hölmöiksi että loppujen lopuksi retkotin koneen ääressä ja nauroin vedet silmissä puolimielisille jutuille. Sellaista se on, kun kaksi kolmesta työkaverista on noin parikymppisiä poikia. Että sitten välillä tunnen itseni kävyksi. Mitähän huomenna?
Maanantaina iltavuoroon. En ole tainnut koskaan tehdä vuorotyötä, joten vaatinee totuttelua. Onneksi vuorot tehdään 5.30-13.30 ja 13.30-21.30 joten ei mene ihan yöhön kun on kotona. Aamuvuorossa tuo on todella mukava systeemi, minun ei ole vaikea nousta 4.45 ja lähteä töihin vähän viiden jälkeen.

--

Eilen ja tänään töihin lähtiessä on ollut melko kylmä,
paikoin on ollut kuulemma pakkasen puolella viiden maissa.
Olen huolestuneena tarkkaillut koivuja.
Ne kasvavat ikkunoiden edessä,
aamu aamulta lehdet keltaisempina.
Missä vaiheessa on tullut syksy?
Vastahan niihin puhkesi lehdet, ja nyt ne jo putoavat.
Onko aika ruvennut juoksemaan nopeammin kuin ennen?

lauantai 1. syyskuuta 2007

Sekalaisia

Ulkona on selvästi syksympi kuin monena aikaisempana päivänä. Käväisin äsken kaupassa, hain eilisistä ostoksista unohtuneen pyykinpesuaineen, ja taivaalta satoi hyvin kylmää vettä. Sen verran kylmä oli, että hengitys huurusi. Syksyksi se on muuttumassa, pakko uskoa.
Asiat ovat paremmalla mallilla kuin pitkään aikaan. Koska en nyt ole jatkamassa opiskeluja, rupesin kyselemään töiden perään. Sinnikkyys palkittiin; torstaina kävin allekirjoittamassa jatkosopimuksen, tosin vähän eri hommiin mutta varastotyötä kuitenkin. Määräaikainenhan se on, mutta alku ainakin. Toistaiseksi voimassaolevista sopimuksista voi lähinnä vain haaveilla. Työn määrä tuskin ainakaan vähenee tulevaisuudessa, joten hyvällä syyllä uskon, että minullekin töitä riittäisi tämän sopimuksen päätyttyä.

Vietämme kotiviikonloppua. T on rakentelemassa autoaan, minä touhuilen omiani ja pesen samalla pyykkiä. Kaksi koneellista on pestynä, saman verran vielä odottaa pyykkikorissa. Miten ne ovatkin päässeet unohtumaan viikolla?