perjantai 27. elokuuta 2010

Tämä on syksy

laulaa Zen Café. On vähän vaikea uskoa että on vasta elokuun loppu, kun katsoo ikkunasta. Aurinkoa ei ole näkynyt viikkoon, vettä on satanut yli kotitarpeiden ja lämpömittari näytti aamuyhdeksältä +7. Ei se siitä ole noussutkaan. Lapsille saa kaivella haalareita kaapinperukalta, kas mihin ovat lapaset kadonneet? Hiki tulee niin pukijalle kuin puettavallekin, ennen kuin ulko-ovi avautuu.

Jokasyksyiseen tapaan olen myös selannut kansalaisopiston esitettä, ja ilmoittautunutkin yhdelle kurssille. Nähtäväksi jää järjestetäänkö sitä, kyseessä olisi vain muutaman kerran mittainen lyhytkurssi mutta järjestämiseen vaaditaan yhdeksän osallistujaa ja nyt ilmoittautuneita on ilmeisesti viisi. Toivotaan. Se oli kiinnostavista kursseista ainoa, johon minulla olisi mahdollisuus päästä osallistumaan. Olisihan tuo vähän vaihtelua tähän arkeen, tehdä harrastusjutuja ihan rauhassa, kenenkään häiritsemättä. Kotona ei ole hetken rauhaa, paitsi se hetkinen lasten ja oman nukkumaanmenon välissä, ja siitäkin menee puolet siihen kun ensin kaivelee tarvikkeet esille ja sitten kerää ne takaisin, ettei vahingossakaan jää mitään pöydälle aamuksi. Pienet ovat aamulla liian nopeita uniaivolle.

Perhekahvilahommaakin on taas alettu pyörittää, vetäjäkaveri meni töihin ja olen taas yksin vastuussa. Kaveria kaipailen mutta ei ole vielä löytynyt vapaaehtoista, toivottavasti löytyy jossain vaiheessa. Ja minä kun olin aivan varma etten enää rupea niihin puuhiin (=vapaaehtoistöihin) mutta minkäpä sitä koira karvoilleen mahtaa. Minä olen aivan liian helposti mukaanjoutuvaa sorttia, joten ollaan nyt sitten kahvilaemäntää.
Kesä meni hulinoidessa siellä ja täällä, olimmekohan montaakaan viikonloppua kotona. Pääsin käymään Ihan Yksin Tampereella, ja olihan se mukavaa pitkästä aikaa kierrellä kaupoissa ja istua kahvilla. Ilman että kukaan vinkui tai sanallisesti vihjaili poistumisen puolesta. Kesä meni myös miettiessä tämän blogin kohtaloa, ajatusten kulkiessa akselilla jatkan/lopetan. Mitään salasanojen taakse menemistä en suunnittele, koskapa en kirjoita kovin henkilökohtaisia enkä edes riittävän raflaavasti jotta nettiääliöt innostuisivat kommentoimaan ja sitä myötä ajaisivat piiloon. Nämä on ihan julkisia juttuja jatkossakin, jos jatkaa päätän - en tiedä miten anonyymi olen mutta en kuitenkaan käytä oikeita nimiä. Eivätpähän ainakaan kakarat vanhemmiten kuukkeloidessaan löydä itseään nimeltä.

Jatkamista nyt kuitenkin suunnittelen, näillä näkymin. Vaikken tiedä onko lukijoita, onko kiinnostuneita. Onpahan jotain tekemistä, silloin kun on aikaa. Olisi kuitenkin ihan kiva kuulla (lukea), kuka siellä on, ja mikä näissä jutuissa kiinnostaa, vai kiinnostaako mikään? Vastaukset kommenttilaatikkoon.