tiistai 29. huhtikuuta 2008

Miniatyyrivaatehuoltoa

Tajusin eilen, että laskettuun aikaan on noin kuusi viikkoa - ei siis paljon enää jäljellä. Mitään ei ole vielä laitettu valmiiksi lasta varten. Korisängyssä on sekalainen lajitelma pikkuvaatteita ja muuta tarpeellista. Muuton jälkeen sitten laitan kaiken paikoilleen, tai ainakin aloitan.
Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan, että pesin yhtenä päivänä pakkauksessa tulleet peiton ja muut vanutäytteiset hyödykkeet kuten makuupussin sekä äitimuorin ompelemat lakanat. Nyt laitoin pikkuvaatteita koneeseen ja silitin lakanat. Pikkuvaatteita tuli pari koneellista, toinen on jo kuivumassa. Liikuttavan pieniä ne ovat kun niitä telineeseen ripustaa kuivumaan. Lakanoiden silittäminen se vasta hassua olikin, ihan kuin olisi nuken liinavaatteita silitellyt. Korisänkyyn on tehty erikseen parit lakanat, jotka käyvät myös vaunuihin, eikä se korisänky paljon suurempi ole sitä nukensänkyä, joka minulla pienenä oli...

En osaa kutsua itseäni äidiksi tai T:a isäksi, enkä ole vieläkään siinä vaiheessa, jossa jokainen nähty pikkuvauva tai -lapsi kirvoittaa välittömästi "oikunsöpö" -kiljahduksia. Olen toki utelias näkemään millainen Viljami tai Vilhelmiina tuolta vatsasta ilmestyy, mutten tunne mitään palavaa äidinrakkautta sitä kohtaan. Enimmäkseen uteliaisuutta ja ärtymyksensekaista hellyyttä, kun se terrorisoi pikkujaloillaan virtsarakkoa. Toistaiseksi se on minulle tuntematon mönkiäinen, josta olen tuntenut mahanahan läpi kerran tai pari pyöreän pään ja pikkuisen nyrkin tai kantapään. Nyt kuitenkin hahmotan sen jo "vauvana" jonkin epämääräisen möykyn sijaan. Edistystä.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Tämä menee jo rutiinilla

Uuden asunnon remontin valmistumispäivä varmistui. 16.5. pääsemme muuttamaan mikäli niin haluamme. Haluammehan me; tämä kuumuus ja jatkuva moponpärinä ikkunan alla alkaa jo riittää. Huomenissa vuokrasopimuksen tekoon, sitten irtisanomaan tämä nykyinen. Saa nähdä montako kiinnostunutta tulee katsomaan tätä, edellisten asukkaiden kertoman mukaan katsojia riitti kun tämä viimeksi oli vapautumassa. Nyt ainakin saa todenmukaisen kuvan tämän ominaisuuksista, talvella ei osannut kuvitellakaan tätä lämpöä vaikka asukkaat siitä kertoivatkin. Toppi ja trikoohousut ovat melkein liian kuuma vaatetus näillä "helteillä". Ulkona ehkä +8 astetta.

Odotan muuttoa kuin kuuta nousevaa. En niinkään itse operaatiota vaan sitä uutta asuntoa. Muutto ei silti pahemmin stressaa, se on ainakin kahdeksas noin yhdeksään vuoteen. Pisin aika samassa asunnossa on kaksi vuotta, enkä jaksa uskoa että tämäkään sen pidempi ratkaisu olisi.
Näin monen muuton kouluttamana sitä tietää jo missä järjestyksessä pakata ja siirtää ja purkaa, mitkä ovat ne välttämättömyydet jotka on pakattava niin että ne saa seuraavassa paikassa käsiinsä nopeasti. Osaisikohan sitä elää niin ettei muuttaisi keskimäärin kerran vuodessa?

---

Jälkikasvu on ilmeisesti päättänyt, että on miellyttävämpää oleilla pää ylös- kuin alaspäin. Se ei tee elettäkään kääntyäkseen, vaan päinvastoin tuuppii pienellä päällään kylkiluitani niin että ahdistaa. Kuulemma seuraavaan ultraan (8.5.) mennessä kääntyy jos on kääntyäkseen, veikkaili lääkäri. Sen jälkeen neuvolassa arvelivat että lapsukainen on jo ruvennut laskeutumaan kun kohdunpohjan korkeus oli pudonnut alle keskikäyrän. Noh, ne niiden mittaukset tiedetään. Heti siitä pelottelemaan että ei taida enää kääntyä, ja jos ei käänny niin sitten edessä on suunniteltu sektio. Oikein mukavaa, heti kun entisistä huolenaiheista (muka isokokoinen lapsi) on päästy niin eikös läväistä peliin seurava. Tervemenoa yöunet taas.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Autohorinaa

Ensi viikolla pitäisi käydä kunnan vuokratoimistossa kyselemässä uuden asunnon remontin arvioitua valmistumisajankohtaa. Tämä nykyinen vuokrasopimus pitää irtisanoa kuun loppuun mennessä, jollei halua maksaa kesäkuun vuokraa, mutta olisi mukava tehdä se niin, että on varmuus asunnosta myös toukokuun 31. päivän jälkeen. Toimistosta lupailtiin remontin valmistuvan toukokuun puolenvälin jälkeen, mutta jututtamamme remonttimiehet totesivat ykskantaan että "heillä on kyllä siitä vielä parin viikon liukuma". Ota näistä selvää.
No, muutto on nyt tuleva tosiasia, se on tärkeintä. Se uusi asunto ei yksinkertaisesti voi olla näin kuuma. T oli tainnut unohtaa tosiasiat, kun eilen päivitteli kuumuutta. Talvella se oli vielä sitä mieltä, että ihan hyvin täällä voi asua. Myös lapsen kanssa. Minä muistutin kuumuudesta mutta en jaksanut inttää. Muutama aurinkoinen päivä tuntuu kummasti muuttaneen mieltä. Siperia (tai tässä tapauksessa kyllä Sahara) opetti.

Värväsin jo etukäteen vanhempani muuttoavuksi, saavat samalla tuoda vaunut varastosta. Tällä hetkellä harmittaa ihan vietävästi, että myin pari vuotta sitten vanhan Saabini pois; siihen autoon olisi sopinut vaikka millainen turvakaukalo takapenkille ja peräkonttiin vaunut sekä matkatavarat. Nykyisen autoon on sovittelemista pelkässä kaukalossakin, saati jos pitää vaunutkin saada mukaan. (Harkitsen kantoliinan hankintaa.)
Vanhoissa autoissa on puolensa. Saab Compi Coupe oli vuosimallia -85, olemukseltaan ja ajo-ominaisuuksiltaan panssarivaunun luokkaa. Bensankulutusta sai laskea 10l/100km; bensamittari heilui omiaan joten tankkaukset oli ajoitettava trippimittarin mukaan. Vaihteita neljä. Ryypyn se tarvitsi kesähelteilläkin, manuaaliryyppy sijaitsi autolle ominaisesti kuskin ja vänkärin penkkien välisessä konsolissa kuin myös virtalukkokin. Virta-avain lähti lukosta vain, jos pakki oli päällä (automallin tehdasominaisuus, ei vika), ja käyntiin auton sai jos osasi tietyllä tavalla nitkutella avainta. Tällä tiedolla pelastettiin yksi "avain ei suostu kääntymään virtalukossa" -tapaus.
Vastapainoksi autossa oli uskomattoman hyvät penkit niin edessä kuin takana. Tavaratila oli valtava, ja vielä suuremmaksi sen sai pikku kikalla: takapenkin penkkiosa siirtyi yhdestä lenkistä vetämällä eteenpäin ja nousi pystyyn etupenkkejä vasten ja selkänoja taittui eteenpäin sen tilalle, jolloin tavaratilalla oli pituutta noin 1,8m ja leveyttä auton verran. Autolla hoideltiinkin pari muuttoa. Eikä talviaikaan tarvinnut koskaan palella; kunhan auto lämpeni, sai sisälle juuri niin kuuman lämpötilan kuin sieti.
Huomattavin ulkoinen seikka autossa oli sen väri: kutakuinkin taivaansininen. Koskaan ei ollut ongelma löytää omaansa isonkaan marketin parkkialueelta. Eikä ole sen jälkeen tuottanut ongelmia minkään auton parkkeeraaminen, kun tuolla panssarivaunulla opin ajamaan. Se kun ei ollut kuullutkaan ohjaustehostimesta, joten pysäköidessä sai tosissaan vääntää rattia ja hahmottaa auton ulottuvuuksia.
Ei voi verratakaan nykyiseen pikku-Corollaan... Harmittaa oikein että myin.

lauantai 19. huhtikuuta 2008

Homma konkretisoitui

Ylimääräinen ultra oli torstaina, hiukan hermostutti mitä se lääkäri sanoo tuon poikasen kasvusta kun joka taholta on peloteltu että raskausdiabetes (jota minulla käsittääkseni ei edes ole) aiheuttaa sikiölle lihavuutta. Sokerit ovat olleet alle annettujen raja-arvojen, ja niihin pariin satunnaiseen ylitykseen on löytynyt järjellinen syy. Olen silloin syönyt aivan liian harvoin, mutta mitenkäs syöt kun maha on täynnä vielä monta tuntia aterian jälkeen? Neuvolassa täti epäili ilmeisesti että syön ihan liian suuria annoksia. En todellakaan; normaalistikin pienet tai korkeintaan kohtuulliset annokset ovat pienentyneet, kiitos ylisuuren kohdunpohjankorkeuden. Vatsalaukku ja muut sisuskalut ovat olleet viikkoja yhtä ahtaalla kuin keskimäärin neljä-viisi viikkoa minua pidemmällä olevalla. Tätikin sitten totesi että "etpä kyllä taida pystyä kovin paljon syömään kerralla" kun mitta oli sama kuin keskimäärin viikolla 38, ja minulla oli viikkoja 31... Ei enää onneksi pelotellut isokokoisella lapsella, kun toisin on todistettu.

Ultrassa todettiin virkeä lapsukainen. Ensimmäinen, mitä lääkäri sai näkyviin kun päätä etsi, oli jalkapohja. Lapsi siis kelluskelee toistaiseksi pää ylöspäin. Sitä ennen se oli pitkään pää alaspäin ja kaiveli varpailla kylkiluihin. Mieluummin näin päin, kunhan tajuaa kääntyä ennen kuin tila loppuu kesken.
Kasvu oli kuulemma symmetristä ja painoarvio asettui sievästi ja tarkasti suoraan mediaanikäyrälle. Se onkin näköjään ainoa asia mikä menee käyrille ja normeille tässä raskaudessa... Poikanen oli oikein mallikelpoisen vilkkaalla tuulella, ja intoutui voimistelemaan niin että mahani hytkyi. Siinä kun se oikoi ja koukisteli jalkojaan, homma konkretisoitui minulle ihan toisella tavalla kuin ennen. Aikaisemmissa ultrissa jälkikasvu on enimmäkseen nukkunut, eikä se ruudulla näkynyt kuva ole kunnolla vakuuttanut siitä, että kyseessä on tosiaan minun mahassani oleva otus. Nyt homma tuntui paljon todemmalta, kun näki ne pienet potkivat jalat ja samanaikaisesti tunsi ne kyljessään. Siellä tosiaan on joku!

...Ja sen jonkun laskettuun aikaan on kahdeksan viikkoa, eikä minulla ole oikein vieläkään selkeää kuvaa siitä, mitä tarvitaan semmoista pientä varten. Vaatteita ja vaippaharsoja löytyy jonkin verran, samoin sänky, vaunut ja turvakaukalo, mutta luulen muutakin tarvittavan. Nyt olisi kova sana sellainen "vauvantarvikkeet for dummies" opas, jossa käytäisiin läpi ne välttämättömimmät tavarat. Pitääkö esimerkiksi olla tutti, ihan varalta vain?
Noh, kuukkeli auttaa meitä avuttomia, haeskelemalla satunnaisilla sanoilla löysin oikeastaan ihan pätevänoloisen listauksen.
Turhakkeitakin listalle varmasti mahtuu, mutta enköhän nyt sen verran osaa sitä perata että tarpeelliset jäävät.

---

Eilen illalla kuulin hurjia uutisia, kun paras ystävätär soitteli ja totesi yhtäkkiä kesken muiden aiheiden odottavansa lasta. Vitsinä heitti että olivat kuulemma ottaneet vinkistä vaarin ja laittaneet tilauksen vetämään, kun kerran nauroin että teidänkin pitää ryhtyä puuhiin ja laatia leikkikaveri tuolle meidän tulokkaallemme. Ja sitten illalla ihmettelin itsekseni, että mihin katosi se nainen, joka sanoi että lapset vasta kun on ikää kolmisenkymmentä ja elämäntilanne vakaa kera omakotitalon. Liekö ruvennut se kuuluisa biologinen kello tikittämään...?
Olipa syy mikä hyvänsä, mahtavaa. Esimerkillä on näköjään valtava voima, minä kun olen kaveripiirissäni ensimmäinen lapsenodottaja. Kukahan lie seuraava, yhden vauvakuumeen potijan tiedän ainakin.

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Päivänpaistetta risukasaan

Eilen tuli sukujuhlittua taas parin vuoden tarpeiksi. Mummin 90-vuotisjuhlien piti hänen omien sanojensa mukaan olla luokkaa "muutama ihminen käy kahvilla." Väkeä oli huomattavasti enemmän ja puoltakaan en tunnistanut - pitääkö ihmisen (sosiaalisten tilanteiden kirjoittamattomien lakien mukaan) tunnistaa ja tuntea omat sukulaisensa? Jos pitää, niin huonompi homma minulle. (No, eivätpä kyllä nekään tunnistaneet minua.)
Suvun puskalennätin oli toiminut totuttuun tapaan; ihmisten joukossa kierrellessäni onnitteluja tuli "nuorelle rouvalle" joka taholta. Lisäksi onniteltiin "muutenkin". Noh, näkyihän tuo poikasen aiheuttama pyöristymä ihan hyvin ainoan siistin paitapuseroni alta. Kiitokset stretchistä keksijälleen - ei tarvinnut trikoopaidassa juhlia.
Kotona käydessäni peilailin kokovartalopeilin edessä, ja totesin habitukseni muistuttavani venäläistä puunukke matrjoshkaa. Sitä nukkea, jonka sisällä on pienempiä nukkeja. (Suomessa sitä kyllä kutsutaan maatuskaksi, mutta matrjoshka se oikealta nimeltään on.) Muotoni on suunnilleen samanlainen.

Asuntoasia nytkähti sittenkin eteenpäin. Perjantaiaamuna kunnan vuokratoimistosta(!) soitettiin ja tarjottiin peräti kahta kaksiota. Toisen hylkäsin heti liian pienenä, vain vähän yli 40m2. Toinen oli 56m2, ja käytiin katsomassa sitä iltapäivällä. Koko rivitalo on tällä hetkellä remontissa, ja saatiin valita kolmesta samankokoisesta kaksiosta haluamamme. Varasimme päätyasunnon tänä aamuna. Vuokra tuntui vähän suurelta, mutta kun sitä aikansa vatvoimme ja mietimme niin tulimme siihen tulokseen että otetaan kämppä. Asunto on kuitenkin täysin peruskorjattu kylppäriä myöten, kaikki kaapistot ja lattia- ja seinäpinnat ovat ihan uudet, samoin hanat ja keittiökoneet. Pitäisi siis olla toimiva pakkaus. Kesäkuun alussa pitäisi olla muuttovalmis, ehkä jo toukokuun puolella.
Toivottavasti ei tule mutkia matkaan.

torstai 10. huhtikuuta 2008

Kun ei niin ei

Näyttää siltä, että ensi kesä menee näissä samoissa vuokraneliöissä. Maanantaina kävi ilmi, että havittelemamme asunnon myyjäosapuoli ei ilmeisesti kuitenkaan tee aikomaansa omakotitalokauppaa, useammastakaan syystä. Näillä neliöillä on siis pärjättävä. Kunnan vuokra-asuntoihin laitoimme hakemuksen jo aikaa sitten, mutta mitään ei ole kuulunut - tuskin kuuluukaan. Olen kuullut vähän sensuuntaisia juttuja kyseisten asuntojen kierrosta, etten suuria odota. Asunnon saa ilmeisesti parhaiten, kun tietää jonkun olevan muuttamassa ja ilmoittaa suoraan kuntaan haluavansa kyseisen vapautuvan asunnon. Emme tunne ketään.

Olisihan se ollut kiva saada parikymmentä lisäneliötä, niille olisi ollut käyttöä. Ja oma sisäänkäynti rappukäytävän sijaan. Ja sijoituspaikka vaunuille. Nyt täytyy sovittaa ne mummeleiden rollaattoreiden ja potkukelkkojen kanssa samaan porraskäytävännurkkaan. Lisäksi täytyy toivoa ettei parku häiritse sen ohuemman seinän takana asuvaa mummelia. Tuleepahan nähtyä tämäkin (=elämä yksiössä vauvan kanssa). Onneksi on halpaa asumista, jos pitää jotain positiivista hakea. Tietää se muutamaa euroa lisää säästöön.

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Nyt se alkoi

Tänään aamulla satoi viitisen senttiä lunta. Eilen oli jo niin kaunis ja keväinen ilma, että arvelin tänään olevan hyvä keli ajella Tampereelle. Niinhän sitä luuli. Onneksi eilen tänne ajeltaessa oli kuitenkin kuiva ja aurinkoinen kevätkeli.

Jokakesäinen kisakausi voitaneen katsoa alkaneen eilisestä. Onhan T värkännyt noiden autojen kanssa koko talven, mutta eilen suoritettiin ensimmäinen "autonsiirto" eli tuotiin yksi lähes valmis auto odottamaan ensimmäisiä kisoja. Tästä se taas alkaa, jokkiskisojen kiertäminen. Satoja ja taas satoja kilometrejä Hiacessa, traileri ja auto perässä. Joka vuosi kyllästyn siihen jossain vaiheessa kesää, viimeistään niissä kisoissa joissa T putoaa kahden lähdön jälkeen, kisat kestävät kaksi tuntia arvioitua pidempään ylimääräisten taukojen takia ja tarjousten käsittely ottaa kolme tuntia (ja sitten on vielä jäljellä lastaaminen ja kotimatka...). Sellaiset kisat hyydyttävät hetkessä kaltaiseni amatöörin mutteivät suinkaan piinkovaa harrastajaa. Joskus on lähdetty ajamaan kisapaikalle neljältä aamuyöstä ja päästy yöpaikkaan iltakymmenen jälkeen. Useampipäiväiset kisat jos ovat, on sitten herätty taas kuudelta aamulla ja oltu kotona puolenyön paikkeilla. Meikäläinen vetää kotimatkan sikeitä, kun (onneksi) ajokortista ei löydy paku-traileri-yhdistelmän ajamiseen oikeuttavaa kirjainta.

Tässä vaiheessa kuitenkin tuntuu vielä siltä, että voisihan sitä muutamat kisat käydä katsomassa ja kuvaamassa, riippuen olosta ja siitä, missä vaiheessa poikanen päättää tulla maailmaan.

Yhdeksisen viikkoa tässä vissiin on vielä jäljellä, eilen kyllä tiedotin T:lle että saattaa se tulla toukokuun lopussakin kun huomioidaan laskettu aika +-kaksi viikkoa. Pitää varmaan ensi viikonloppuna ottaa turvakaukalo mukaan säilytyspaikastaan vanhempieni luota. En tiedä kyllä minne sen täällä saa soviteltua, mutta pakko kai se on varalta ottaa. Seuraavasta visiitistä ei ole varmuutta, likemmäs toukokuun loppua kuitenkin varmasti menee. Ei tunnu oikein todelliselta, että laskettuun aikaan on noin 2 kalenterikuukautta. Ehkä sitten tuntuisi, jos minulla olisi sievä pinkeä pallomaha tämän pitkänomaisen ja melko matalan ilmestyksen sijaan. Nyt ymmärrän, miten on mahdollista että naiselle selviää vasta lapsen syntyessä että on ollutkin raskaana. Tämä vatsan muodonmuutos menisi helposti lihomisen piikkiin - myös ulkopuolisten silmissä, ja liikkeitä voisi hyvin kuvata termillä "ilmaa mahassa"...

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

Mikä ristus ny on...

...ku ei aharista?

Epäluonteenomainen olotila. Aina sitä ihminen jostain ahdistuu, mutta tänä aamuna oli oikein hyvä herätä. Nukuin katkonaisesti mutta hyvin, herätessäni en ollut tuskanhien vallassa kuten eilen, vaikka täällä lämmin onkin. Edellisenä yönä heräsin joka kerta kylkeä kääntäessäni, oikeassa kyljessä kiristää satunnaisesti jokin. Vaikea sanoa mikä se on, kyljen kääntäminen saa kämmenen kokoisen alueen ikään kuin kirvelemään ja siihen herää. Sitten kun herää ja rupeaa liikehtimään, myös jälkikasvu havahtuu hääräilemään omiaan. Toistaiseksi se on rauhoittunut nopeasti - tai sitten minä olen mennyt kanttuvei sitä ennen.

Äitimuori hoksautti eilen, että tee inventaario siitä mitä vauvantarvikkeita on ja mitä tarvitaan ja miten paljon. Ei sillä että tavaraa olisi paljon, ei tosiaankaan. Täällä on "hankittuna" äitiyspakkaus sekä muutama itsetehty paita ja muu vaate. Pari pussilakanaa ja kasan harsovaippoja ompelin myös. Anoppilassa odottavat 60-luvulta peräisin oleva korisänky (perintökampe) ja T:n veljentyttöjen vanha pinnasänky. Minun kotonani odottavat vaunut ja turvakaukalo, nämä on ostettu uutena kun halvalla saatiin laatutavaraa. Lisäksi jonkin verran äitimuorin alennusmyynnistä haalimia vauvanvaatteita.
Siinäpä ne. Mitä olen katsellut blogeista muiden ihmisten hankintoja, meiltä puuttuu noin kaksimiljoonaa "tähdellistä" tilpehööriä sekä muutama ihan oikeasti tarpeellinen tavara. Yksiöön vain ei haalita kaikkea mahdollista hoitopöydästä alkaen.

Meillä on kyllä ollut suunnitelmissa vaihtaa asuntoa isompaan, mutta sekin on vielä pitkässä kuusessa. On siis asennoiduttu siihen, että vielä kesälläkin asutaan tässä rakennustekniikan kukkasessa*. Meillä olisi ehkä mahdollisuuksia ostaa rivitalokaksio, mikäli nykyiset omistajat siirtyvät omakotitalosäätyyn. Muuten varmaan pysyisimme tässä, tämä on halpa (vuokra alle 300e) ja hyvällä paikalla, mutta miinuksena kahden kerroksen portaiden kiipeäminen sekä keväästä syksyyn lievästi sanottuna tukala lämpötila. Jos ulkona on +5 astetta ja aurinkoista, se tarkoittaa sitä, että meillä on +26 astetta ja erittäin tuskaista. Kesällä enemmän. Asunnon huoneen ja keittiön ikkunat ovat etelään, eikä tänne saa läpivetoa. Ikkunat ovat myös erittäin suuret, leveyttä n. kaksi metriä/lasi ja korkeuttakin reippaasti toista metriä**. Vieressä puolen metrin levyinen tuuletusikkuna.
Pienen lapsen kanssa siis erittäin hankalat olosuhteet. Isompaa vuokra-asuntoa ei löydy, ei kunnalta eikä yksityiseltä. Ei auta vaikka kunnassa selvensin että mitkä ovat nykyiset olot ja kun on lapsikin tulossa. Kunta kyllä rakennuttaa uusia rivitaloja, mutta niissä on niin pöyristyttävät vuokrat (tulisi maksamaan yli 800e/kk) ettei niihin ole mahdollisuuksia. Sattumalta löytyi yksi "ehkä myytävä" asunto, joka irtoaisi kohtuullisella hinnalla. Edellämainittua vuokrasummaa tuntuvasti pienemmällä lainan kuukausierällä asunnon saisi omakseen alle kymmenessä vuodessa. Alkoi kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta, vaikka emme mitenkään suunnitelmallisesti olekaan asuntoa olleet ostamassa.
Saa nähdä miten tuon kanssa käy, en jaksa olla kovin luottavainen sen suhteen että nykyisten omistajien talokauppa toteutuisi. Toivotaan silti.

*Tämä on osa entistä isoa päätyasuntoa (vähintään 4h+k), joka on pilkottu yksiöksi ja kaksioksi. Meillä on siis keittiö ja huone. Tämän meidän asunnon kylpyhuoneen, keittiön ja "ilmanvaihtosysteemin" on tehnyt mitä ilmeisimmin joku serkunkumminkaima, tiedättehän sellaisen Niilo Näppärän joka omasta mielestään osaa mitä vain. Muut voivat olla asiasta eri mieltä, mutta sitähän ei huomioida koska hän osaa kaiken, muut vain soittavat poskea. Niinpä meillä on...
- kylpyhuoneessa lattian kaadot niin, että suihkussa käydessä vesi hulahtaa lattiakaivon yli toiseen nurkkaan ja linnoittautuu wc-istuimen viereen.
- ilmanvaihto sellainen, että se vetää jostain asunnosta mm. ruoankäryn kylpyhuoneeseen. (Ennen kyseinen asukas myös tupakoi, mistä soittelin pää punaisena kiinteistöhuoltoon. Nyttemmin selviämme pelkällä paistetun makkaran ja ranskalaisten käryllä. Kaverin kannattaisi tarkistuttaa kolesteroliarvonsa - ja myös maksa-arvonsa, mikäli kyseinen naapuri on se, joksi luulen.)
- kylpyhuoneessa sellainen kaakelointi, jossa näkyy työn jälki tavalla, joka saisi Remontti-Reiskan itkemään.
- keittiössä hella ja vesihana vierekkäin, mikä käsittääkseni on väärä tapa. Netistä Motivan sivuilta löytyneen tiedon mukaan vesipisteen ja lieden etäisyys toisistaan tulisi olla 600-800mm. Meillä noin 6mm, eli se rako, joka jää lieden ja tiskipöydän väliin. Hana on sievästi tiskipöydän hellanviereisellä sivulla.
- huoneen puolella ei minkäänlaista äänieristystä naapuriin. Joulun alla mummeli kärsi ilmeisesti unettomuudesta ja harjoitteli kirkkokuoron joululauluja seinän takana vajaan tunnin välillä klo 0.10-1.00.

**Säleverhoja kun kyseltiin, firmassa lyötiin hanskat tiskiin että ei onnistu, meidän koneella ei saa tehtyä niin leveitä.