maanantai 26. lokakuuta 2009

Länsirintamalla jotain uutta

Harrastelen käsitöitä aina joskus. Painotukseltaan ne keskittyvät ompeluun, ja enimmäkseen vielä nukkekokoisiin. Melkein nukkekokoista se viimekertaisinkin edusti, ompelin V:lle mekon. Lasten vaatteita on mukava ommella, kappaleiden hallinta on helppoa. Harmittaa oikein kun ei ole enempää mahdollisuuksia istua ompelukoneen takana, sen verran helposti saisi persoonallisia vaatteita noille pienille. Tämänkin ompelu vaati hieman natsina olemista jotta sain tarpeeksi aikaa...

Materiaali on ihan tavallista printtipuuvillaa, ostettu joskus keväällä ajatuksella "vielä tästä tytölle jotain tulee". Siitä tuli sitten 80cm mekko, kaava on muokattu Käsityölehden nro 11-12/06 olleesta kaavasta. Takana nepparikiinnitys.



Tämä oli lähinnä koeversio, varsinainen mekkokangas on retrohenkistä kukkasamettia. En ihan kylmiltäni uskalla lähteä tuollaista "arvokkaampaa" leikkelemään, joten tein sitten koekappaleen. Hyvä oli että tein, alkuperäisessä mekossa mm. pääntielle oli tehty pukemista helpottava halkio jonka muutin, sekä helman mitta oli aivan liian lyhyt tytölle. Sitä paikatakseni ompelin helmaan tuon röyhelön, joka ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Sitten laitoin vielä eteen koristenapit, ja mekosta tuli ihan luokattoman söpö. Omasta mielestäni.

Muutoin arki menee samaa väsyttävää rataansa. Loppusyksy ja alkava talvi vetävät mielen matalaksi, siihen kun lisätään arjen loppumaton pyykki-tiski-vaipanvaihtorumba ja rikkonaiset yöt niin voi hohhoijaa. Avauduin poitsun neuvolassa vähän tästä elämän ihanuudesta, ja nyt käyn kerran viikossa keskustelemassa jonkun päähoitajan kanssa. Kyseisen ihmisen ammattinimike on jäänyt epäselväksi, mutta nuppiasioita hoitaa työkseen. Tiedä häntä onko siitä mitään hyötyä, ei se tätä uupumusta muuksi muuta.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Näyttää talvelta

Eilen rupesi satamaan lunta joskus iltapäivällä. Tänä aamuna sitä on viitisen senttiä, ja kaikki näyttää tosi oudolta. Ei tuo kyllä tule pysymään, postilaatikolta aamun lehteä hakiessa huomasin että suvilunta se on ja koivun oksilta tippuu vesipisaroita. Ilma oli kalsean kostea, ei tarjennut nollakelistä huolimatta hytkyttää vaunuja ilman toppatakkia. Pakko kai se tuo talvi on lusia ennen kevättä.

Olen vähän väsynyt. Yöunien määrä jää nykyään noin viiteen tuntiin, huonona yönä neljään. Huonoja on enemmän kuin hyviä. Päivät tuntuvat niin pitkiltä, kun herää neljältä ja seuraavan kerran pääsee nukkumaan illalla kymmenen jälkeen. Etenkin ihmisestä, joka tarvitsee kahdeksan tuntia yöunta jotta kykenee mihinkään. Ja nyt pitää kyetä kaikkeen kahden pienen kanssa. Onneksi M on tietyiltä osin helpompi lapsi kuin V saman ikäisenä - nukkuu vaunuissa ulkona pitkät pätkät ilman hyssyttelyjä. Joskus joutuu käydä laittamassa tutin suuhun ja hetken hyssyttää, mutta muuten nukkuu. En jaksaisi jos pitäisi vielä sylissä nukuttaa, tai tainnuttaa syöttämällä. Nyt nukahtaa unille ilman mitään vippaskonsteja - päiväunille vaunuihin ja yöunille omaan sänkyynsä. Tutti riittää, ja yötä varten kapalointi. Teen kaikkeni jotta niin jatkuisi.

En käsitä miten jotkut saman ikäisten lasten äidit ehtivät myös harrastaa - ja blogata harrastuksestaan ja elämästään. Onko niillä mies kotona vai miten? Minulla menee aika tasan tarkkaan kotitöihin - nyt on hetki vapaata kun M nukkuu ja V on isänsä kanssa reissussa. Muulloin en edes kuvittele ehtiväni mitään, kun ensin olen klo 6-17 välisen ajan yksin lasten kanssa ja sen jälkeen pitää hoitaa kauppa-asioita ja kotiasioita - pyykkejä on turha yrittää lajitella kun V on hereillä. Ja nukkuakin pitäisi. Onko joillain ihmisillä enemmän tunteja vuorokaudessa vai miten ne sen tekee?
(Näköjään olen niin väsynyt etten enää osaa kunnolla kirjoittaa näppiksellä. Virheitä tulee enemmän kuin ehdin korjata.)

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Uusi osoite, vanha huttu

Ei oikein toiminut enää tuon vanhan osoitteen kanssa tämä bloggaaminen. Ei ole toiminut kunnolla sen jälkeen, kun nimi vaihtui naimisiinmenon myötä ja sitä mukaa sähköposti. Olin kytkenyt blogin vanhaan postiin, ja se aiheutti liikaa värkkäämistä jokaisen kirjoituksen yhteydessä. Niinpä näin paremmaksi ottaa uuden osoitteen, uudesta alusta saati paremmasta tasosta ei silti välttämättä puhuta...

Jos löysit tänne tiesi niin tervetuloa, ja otahan tuosta virtuaalinen kaffekuppi kera suklaakakkupalan kouraasi!

Ehkä samalla kertaa on tullut aika jättää hyvästit vanhalle nimelleen, ja blogata rehellisesti omalla etunimellään. Hipi on muutenkin jo kotvasen aikaa ollut poistumassa takavasemmalle, joten jääkööt nyt hyvästit villille nuoruudelle lopullisesti. Johanna tervehtii.

Jaarittelut jatkukoot. Yritän saada vanhan blogin kirjoitukset siirrettyä tänne, mutta toistaiseksi se on jäänyt yrityksen tasolle (Bloggerin taholta). Ohjelma siirtää, siirtää ja siirtää muttei valmista saa. Saisihan nuo manuaalisesti mutta on sitä parempaakin tekemistä, sanoo hän ja lähtee kurkkimaan ovenraosta onko M herännyt vaunuissaan. Meillä ei vieläkään ole itkuhälytintä joten raollaan oleva ovi toimittaa sitä virkaa. Vähän vain meinaa olla kylmä kun ulkona tuulee ja välillä tulee räntää vaakasuoraan. Mutta vauva viihtyy vaunuissaan mainiosti. On ne outoja otuksia. M ei nuku sisällä päivällä millään, mutta onneksi nukkuu vaunuissa ilman hytkyttelyjä jopa 4 tuntia. V ei tuon ikäisenä nukkunut kuin sylissä pieniä pätkiä. Onneksi lapset eivät ole koskaan samasta muotista.