tiistai 29. elokuuta 2006

Syntymäpäivämeemi

Bongasin tällaisen hassun meemiäisen:
Ohjeistus: Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 9. tammikuuta). Etsi kolme tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä kolme syntymää, kolme kuolemaa ja kaikki juhlapäivät. Tämän jälkeen haasta 2 kaveriasi samaan urakkaan.

En haasta mutta tässä tulokset. Syntymäpäivä on siis 17.3. (Vuotta en kerro).

Tapahtumat:
1845 - Stephen Berry keksi kuminauhan. Jes, tämä oli hauska tieto.
1862 - Suomen ensimmäinen rautatie, päärata välillä Helsinki-Hämeenlinna, avattiin.
2005 - Satojen autojen ketjukolareita Helsingin sisäänajoväylillä: kolme kuoli.

Syntymät:
1473 - Jaakko IV, Skotlannin kuningas (k. 1513)
1834 - Gottlieb Daimler, insinööri ja keksijä (k. 1900)
1919 - Nat 'King' Cole, laulaja (k. 1965)

Kuolemat:
180 - Marcus Aurelius, Rooman keisari (s. 121)
461 - Pyhä Patrick, Irlannin suojeluspyhimys
1782 - Daniel Bernoulli, matemaatikko ja fyysikko
1853 - Christian Doppler, itävaltalainen fyysikko ja matemaatikko
1956 - Irene Joliot-Curie, radioaktiivisuuden tutkija, Pierre ja Marie Curien tytär, vuoden 1935 Nobelin kemianpalkinnon saaja yhdessä miehensä Frédéric Joliot-Curien kanssa (s. 1897)
okei, näitä on enemmän kuin kolme, mutta mielenkiintoista huomata että 17.3. on kuollut tiedemiehiä ja yksi tiedenainen

Tapahtumat:
Irlanti, Montserrat (sekä laajalti Pohjois-Amerikassa): Pyhän Patrickin muistopäivä ("Feast Day of St. Patrick"). Jos olisin irlantilainen, katolisen perheen tyttölapsi tällä syntymäpäivällä, nimeni olisi luultavimmin Patricia. Ihana nimi.
Rooman valtakunta: Bakkanaalien toinen päivä (viininjumala Dionysoksen eli Bacchuksen kunniaksi; juhlat rappeutuivat vähitellen irstaiksi juomingeiksi).
Rooman valtakunta: Liberia-juhla, Liberin, hedelmällisyyden ja kasvun jumalan kunniaksi (samastettiin Bacchukseen).
Nämä tapahtumat olivat oikeastaan aika hauska juttu.

Semmoisia. Ota mukaan jos haluat.

torstai 24. elokuuta 2006

Nurkassa analoginen möhkäle

eli pohdintaa siitä olemmeko epätyypillisiä.
Luin aamulla viimeviikkoista T&T:ta (Tekniikka&Talous), jotenkin se oli jäänyt lukematta vaikka tänään tulee uusi. No, joka tapauksessa luin sitä.
Pikku-uutinen televisioiden myynnistä jäi mieleen. Tänä vuonna on myyty ennätysmäärä litteitä televisioita (ja digiboxeja). Toki myytyjen televisioiden joukossa on myös tavallisia kuvaputkitelevisioita eli tekstin mukaan "möhkäleitä", joista myyjäpuoli yrittää nyt epätoivoisesti päästä eroon laskemalla hintoja.

Tilastojen synty näkyy selvästi elektroniikkakaupoissa. Viime kesänä T hankki tähän talouteen uuden television vanhan 21" tilalle, josta minä en nähnyt lukea edes tekstitystä. Huonot silmät, vaikka laseilla korjataankin. No, kaupassa katselimme hukkaputkia, nimen omaan näitä kuvaputkimallisia, ja puoliääneen päivittelimme sitä, että niitä oli vain muutama hyllyssä, litteiden vallatessa myyntitilaa. Tässä pari kuukautta sitten kävimme etsiskelemässä edullista tulostin-skanneri-monitoimilaitetta, ja silmäilimme ohimennen myös televisiotarjontaa. Huomio kiinnittyi siihen, että hyllyillä ei enää ollut lainkaan tavallisia kuvaputkimalleja, vain litteitä LCD- ja plasmanäyttöjä. Ja hinnat olivat hieman toista kuin vanhan mallin hukkaputkilla. Sellainen hintataso ei ole enää meidän saavutettavissamme, kun talouden tulotaso on 2*opintotuki ilman opintolainaa.
Viime kesänä pienen hakemisen jälkeen löysimmekin edullisesti 32" töllöttimen, joka nyt möhkäleenä köllöttelee olohuoneen nurkassa. Hintaa sillä taisi olla kolmensadan euron luokkaa. Digiboxia emme hankkineet, emme myöskään digisovittimellista televisiota. Meillä siis on tavallinen analoginen vastaanotin, joka ilman digiboxia käy mykäksi ensi vuoden elokuussa.

Mikä tässä sitten on outoa? Outoa on se, että tässä taloudessa asuu kaksi 3/4-valmista insinööriä, eli tietomäärämme yhdistämällä meistä saisi 1,5 insinööriä. Aina puhutaan siitä, kuinka insinöörit ovat etunenässä näiden teknisten keksintöjen hankinnassa. Meillä ei kuitenkaan ole litteää televisiota, ei digiboxia, ei web-kameraa, ei 3G-kännykkää (minun puhelimeni on neljä vuotta vanha ja T:n kännykkä halvin mitä kaupasta löytyi), ei GPRS-juttuja ja molempien tietokoneet (minun kannettavani ja T:n pöytäkone) ovat yli neljä vuotta vanhoja ilman mitään sisuskalujen uusintoja. Näitä esimerkkejä olisi luvuttomasti. No, digikamera T:lla kyllä on.

Ja kyllä, kumpikin meistä on suuntautunut perinteisille insinööritieteiden saroille: molemmat lukevat automaatiotekniikkaa, toisella on pääaineena hydraulitekniikka. Sellaista se on. Olemme me kyllä muutenkin hieman epätyypillisiä insinööriopiskelijoiksi, joten ehkä tämä selittyy sillä.

Yhtä tilastokukkasta kyllä toteutamme: miespuolinen insinööri on yleisimmin liitossa sairaanhoitajan tai toisen insinöörin kanssa, naispuolinen taas toisen insinöörin. Että sellainen tilastokukkanen täällä kuitenkin.

P.S. Kiitos tiedosta etten sentään "seinille puhu."

torstai 10. elokuuta 2006

Kirjan kansipaperit ja niiden puuttuminen

Kiertelin taas kirpputoreja. Rahaa meni kolme euroa, ja sillä summalla sain Virpi Hämeen-Anttilan romaanin Suden vuosi. Olen usein aikonut lainata sen kirjastosta, mutten koskaan muista sitä paikan päällä edes etsiä hyllystä. Joten päädyin sitten ostamaan sen.

Kirja oli hyvässä kunnossa, ja mikä tärkeintä, siinä oli kansipaperi tallessa. En käsitä mikä saa ihmiset heti ensimmäisenä hävittämään tai muuten turmelemaan kansipaperin niin, että kun kirja siirtyy kirpputoripöydälle tai antikvariaatin hyllylle, se on kansipaperiton rääpäle. Alastomana kehtaavat laittaa toisen maailmalle.

Onko se niin vaikea pitää niitä papereita ehjänä ja tallessa? kysyy hän, joka ei ole koskaan hukannut tai tuhonnut yhtään. Vai ettekö te välitä kirjoista sen vertaa, että viitsisitte pitää ne esittelykunnossa? Ei minusta ainakaan ole miellyttävää katsella hyllyä, jossa joka neljäs kirja on kanneton rääpäle.
Ehkä ihmisiä ei kiinnosta. Ehkä kaikki eivät suhtaudu kirjoihin samalla vakavuudella ja intohimolla kuin minä. Ehkä siksi olen aina antaessani kirjan lainaan pyytänyt jättämään paperin minulle. Ehkä minun ei pitäisi narista tästä, maailmassa on miljoona tärkeämpääkin asiaa.

Mutta harvoja niistä rakastan yhtä paljon kuin kirjoja.