perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kaksi kertaa kaksi

Ensimmäinen kaksi.
Isosisko täytti kaksi vuotta, ja kävi sen kunniaksi puheterapeutin juttusilla. Lähinnä ne leikittivät sitä, ja hämmästelivät kun sillä on niin hyvä kärsivällisyys. Jaajoo, ai onko? Ai ei ole tavallista, että parivuotias tekee noin kauan yhtä asiaa? No kun ei ole tuttavapiirissä noin pieniä, niin ei ole kokemusta. Meistä on ihan normaalia että jos sitä kiinnostaa joku, se touhuaa sitä vaikka miten pitkään. Vähän kyllä ärsytti, kun ne tuntuivat vain epäilevän ettei tyttö kuule, tai että se ei ymmärrä kehotuksia. Kun kuulossa ei ole mitään vikaa. Jos meillä on ikkunaluukut kiinni ja parkkipaikalla menee auto, tyttö sanoo prrr ja osoittaa ulos. Joo auto meni. Ja kun sitä pyytää viemään jotain pyykkiin, se vie se sievästi pesuhuoneeseen, yleensä vielä pyykkikoriin asti. Kuulee ja ymmärtää.
On tyttö kyllä nyt ruvennut tapailemaan sanoja, ensimmäistä kertaa elämässään. Tulee luo, näyttää housuja ja sanoo "ka-ka" tai "ka-kka". Sitäpä itseään, mitäpä muutakaan. Lintukin on lähes aina "ti-ti". Muuten se kommunikoi edelleen enimmäkseen ilmeillä, jonkin verran eleillä.

Toinen kaksi.
Pikkuveli teki ensimmäisen hampaan viikko Isosiskon syntymäpäivien jälkeen. Kaivelin siltä roskaa suusta, kun yhtäkkiä totesin että hei, tällä on hammas! Poika on tehnyt hampaan. Ja viikon päästä toinen. Nyt meillä on sitten naftisti 11kk ikäinen napero, joka kävelee ja jolla on vain kaksi hammasta, nekin puoliksi vasta näkysällä. Näyttää niin hassulta kun Pikkuveli on tuollainen lähes hampaaton ja vauvanpullea tapaus, toisin kuin siskonsa samassa iässä. Isosisko on ollut vauvanpullea ehkä parikuisena...
Kyllä, Pikkuvelikin lähti kävelemään ilman tukea kypsässä 10kk iässä. Olin varma ettei tuo kävele vielä yksivuotiaanakaan, ja mitä vielä. Nyt se paahtaa siskon perässä pitkin käytävää ja höpisee vääbääbää. Näpsästi myös nousee lattialta seisomaan ilman tukea. Eikä kengät haittaa lain, niillä voi kävellä yhtä hyvin.

Hassuja ne on.

Minulle tuli joku ahaa-elämys tässä alkuviikosta. Ajattelin, että tuossa maanantaina se Pikkuveli täytti 11kk, niin se aika rientää. Sitten ajattelin että kohta se on 12kk. Yhtäkkiä tuli mieleen, että 12kk=1v, että herttinen sentään, tässähän pitää järjestää sille synttärit. Meinasi mennä ihan ohi. Nyt meni kyllä hyvä äiti -pisteet sivu suun, kun yksi ei muista edes että lapsi täyttää kohta vuoden. Tässähän olisi pitänyt jo vähintään kuukausi suunnitella niitä kekkereitä, mitä tarjotaan ja mitä kenellekin puetaan, ja etenkin miten kakku koristellaan. Hohhoi. Leivotaan vähän kakkua ja piirakkaa ja jotain, haetaan kaupasta kahvia ja keksejä ja silleen. Kaapissakin taitaa olla kakun koristeluun tykötarpeita. Kynttilöitäkin on Isosiskon synttäreiltä.
Kunhan nuo vähän kasvaa, meillä ehkä pidetään vain yhdet kekkerit, stressin vähentämiseksi... Sitten joku kumminkin sanoo että ne saa traumoja kun ei saa olla yksin päivänsankarina.

Semmosia meille. Helteistä en sano mitään, koska on kiva kun ei ole kylmä. Sääskiä saisi olla vähemmän, välillä ei voi nenää pistää ulos kun ne syö.