tiistai 30. kesäkuuta 2009

10% hakee edelleen paikkaansa

Tämä "muuton jälkeinen aika" tuntuu vähän venahtavan ja kärsivän inflaation terminä. Nurkissa kuuhistelee edelleen purkamattomia laatikoita, joissa on ei-niin-kiireellistä tavaraa. Kirjoja, CD- ja DVD-levyjä, muuta sekalaista sälpettä. Taulut majailevat sängyn alla jonne ne puskettiin kiireessä piiloon etteivät jää jalkoihin. Vaatehuoneen lattia on täynnä pussinyssyköitä, joista osan suunta on kirpputorille. Kaikki nuo oli tarkoitus käydä läpi kunhan tähdellisemmät tavarat on saatu paikoilleen. Läpikäymättä ovat vieläkin. Ketään ei kiinnosta. Itse en päivisin pysty tekemään niille mitään ilman pikku apuria joka kyllä mielellään purkaisi ja levittäisi tavaraa pitkin taloa. (Sitten kun niitä tavaroita kokoaa takaisin, tulee hirveä raivohuuto. Mistä lie ipana temperamenttinsa perinyt...) Eikä noille levyille ja kirjoille ole edes paikkaa. Meillä oli T:n kotona jemmassa yksi hyllykkö, johon ainakin kirjojen ja mm. ompelujuttujeni oli tarkoitus tulla, mutta olimme iloisesti unohtaneet että T otti hyllyn käyttöön ja lastasi sinne kirjoja sun muuta. Ei siis paikkaa noille edelleenkään. Hyllykauppaankin pitäisi mennä, kun ei kierrätyskeskukselta ainakaan vielä ole sopivaa löytynyt. 4H pitää täällä kierrätyskeskusta, josta on meille kyllä löytynyt lampunvarjostinta ja muuta kivaa, muttei sitä tarpeellisinta. (Pussipäiviltä mm. roudasin kassillisen vaatteita ihan kierrätysmielessä, ompelen niistä nukenvaatteita. Eurolla sai muovikassillisen, kolmella eurolla jätesäkillisen vaatetavaraa. XL-kokoisessa miesten kauluspaidassa on valtavasti hyvää kangasta uusiokäytettäväksi.)
Asunnon seinät ovat siis edelleen autiot. Tämä näyttää jotenkin puoliasutulta, kun mattoja on liian vähän ja seinillä on vain tyhjää. Suunnitelmissa oli laittaa olohuoneeseen hyllytasot seinille levyjä varten, mutta ei niitäkään ole kukaan ostanut. Varsinainen CD-hyllykkö saa odottaa varastossa siihen, että jälkikasvu ymmärtää ettei niitä hyllyjä ole tarkoitus tyhjentää vaikka niissä tavaroita onkin. Saa nähdä milloin tuo tapahtuu. Siihen asti olemme näköjään ilman musiikkia ja elokuvia. Ei suuri menetys, sillä emme ole mitään varsinaisia viihteen suurkuluttajia. Itse kyllä tykkään kuunnella levyjä, mutta enimmäkseen autoa ajaessa, kotona riittää taustahälyksi radio. Elokuvia olen tainnut katsoa viimeksi Tampereella yli kaksi vuotta sitten. Hyllyssä on useita vielä sellofaaniin pakattuja elokuvia. Ei vain jaksa keskittyä, luen mieluummin hyvää kirjaa. Sitä ei ole pureksittu valmiiksi. T ei niin levyistä perusta, usein autossa jätän radion CD-asetuksille ja jos T sillä ajaa siinä välissä, on päällä radio kun hyppään ratin taa seuraavan kerran. Paitsi J. Karjalaisen levyä tuo näköjään oli kuunnellut. Myönnän, musiikkimakuni on vähän omituinen. Elokuvista se piittaa vielä vähemmän, joten meidän viihde-elektroniikkamme koostuu minun opiskelijaboksiini ostamasta mankasta (siinä on muuten vielä C-kasettipesäkin!) ja DVD-soittimesta joka maksoi huikeat 49e joskus vuosia sitten. Mitä niihin rahaa sijoittamaan kun käytössä nuokin ovat ihan hyvät. Paitsi ettei tuota DVD-soitinta ole edes kytketty televisioon tällä hetkellä... Se on se kun jää tuo 10% tavaroista laittamatta muuton jälkeen. Mietin vain, että kertaantuukohan se niin, että joka muutossa jää 10% tavaroista laatikoihin niihin edellisen muuton 10% lisäksi? Muutama muutto vielä ja pakkaaminen vähenee huomattavasti, sen kun nostelee purkamattomat laatikot autoon.
Oikeasti odotan kauhulla milloin seuraava muutto kolkuttelee ovella. Tämä talo on kuulemma vuokranantajalla seuraavana remonttilistalla. Toivottavasti niillä ei ole rahaa ruveta remontoimaan lähimpään kolmeen vuoteen.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Sillisalaattilasta terveisiä

On pitänyt kirjoittaa useammasta aiheesta. Yhtään riviä en ole saanut edes luonnokseksi asti, ja nyt ne kurjat ovat jo kaikonneet pääkopasta. On vähän niin kuin pidellyt kiirettä, uskoisitteko? Kaikki lähti siitä, kun T lueskeli pari viikkoa sitten yhtä nettipalstaa, ja totesi että yhteen lähikuntaan ollaan vissiin perustamassa uutta yritystä ennen Keski-Suomessa toimineen firman konkurssipesän päälle. No, toimeliaana ihmisenä otti ja soitti kyseisen perusteilla olevan firman toimitusjohtajalle, jaaritteli aikansa ja sai lupauksen, että loppuviikosta soittelevat aikaa työhaastatteluun. Tuli perjantai, eikä virastoaikaan ollut vielä puhelua tullut. Se siitä. Vaan puoli viiden jälkeenpä soikin puhelin, ja haastatteluaikaa sopivat tiistaille. Tiistaina (kolmen tunnin haastatteluiden ja "tehdaskierrosten" jälkeen) ilmoitti puhelimitse minulle, että menee huomenna töihin. Ja että palkkaakin tulisi muutama satanen enemmän kuin uskallettiin arvioida etukäteen.
Meikäläinen jäi sitten heps heittäen tytön kanssa kaksin kotiin, hiukan tässä on ollut totuttelemista 4kk kestäneen "yhteishuollon" jälkeen. Onneksi arki on helpottunut siltä osin, että nykyisellään lapsen kanssa on jonkinasteista kommunikaatiotakin sen yksinpuhelun sijaan, jota kesti arviolta 11kk. Reilu kuukausi sitten huomattiin, että vaikkei tyttö puhu eikä juuri edes yritä* niin kyllä se puhetta ymmärtää. Nykyään jos kitinä alkaa käydä luokattomaksi, voi kysäistä että "otatko maitoa?" ja jos tytöllä on jano, vastaukseksi saa hokeman "mä-mä-mäm-mäm-mä". Sen jälkeen tyttö marssii määrätietoisesti jääkaapille ja rupeaa kiekumaan omiaan sekä roikkuu alajääkaapin ovenkahvassa. Suhteellisen selkeä viesti, että tänne sitä maitoa ja heti. (Tämä lapsi ei juo mitään muuta kuin maitoa. Ei suostu juomaan. Yritetty on viimeiset 6kk.) Kysymykseen "onko nälkä?" tulee vastauksena marssi syöttötuolille ja "meneekö V päiväunille?" vastaava käppäily pinnasängyn viereen.
*Puhe on toistaiseksi sillä tasolla, että joskus tulee "äitä" mutta ei mitään aavistusta tarkoittaako se allekirjoittanutta vai onko vain kiva hokema. Eilen kuultiin "tööttöö" kun tyttö leikki ralliratilla, josta kuuluu mm. tuollainen tööttäys. Vaikea sanoa tarkoittiko mitään.
Oma aika on siis kutistunut minimaaliseksi. Näin aamupäivisin sitä on yleensä tunnin verran, kun V nukkuu päiväuniaan, ja se aika tulee vietettyä mieluummin ihan jotain muuta tehden kuin tietokoneella istuen. Tämä kone on sellainen aikasyöppö ettei mitään rajaa, varsinkin jos rupeaa klikkailemaan mielenkiintoisen näköisiä linkkejä auki. Olen yrittänyt harrastella vähän ompeluksia, jotain valmistakin on tullut. Kamera vain on T:lla töissä päivisin mukana, joten mitään en koskaan saa kuvattua. Iltapäivisin tämä asunto on sen verran pimeä ettei kannata edes yrittää, luonnonvaloa tarvitsisi enemmän. 
Asunto on kyllä ihan mukava, mitä nyt toisesta naapurista kuuluu ilta- ja yöaikaan sellaista meteliä, että epäilen vahvasti siellä olevan jonkinlaisen bordellin. Äänitehosteet ovat ainakin sitä luokkaa. Rasittavaa pidemmän päälle. Muuten siedettävät naapurit, eivät pidä pirskeitä tai muuta. Sauna on edelleen pesemättä, minä en tässä raskautetussa tilassani rupea kiekkumaan siellä. Ehkä viikonloppuna ohjeistan T:n kyseiseen puuhaan... Oma sauna olisi ihan jees.
Ja omat aivot, kuten tekstistä taas kerran huomaa. Tuntuu että mahassa vellovalla Nököllä on joku yhteys aivoihini; kun tyyppi kerran muljahtaa oikein kunnolla, niin ajatus katkeaa. Oliko tämä loppuraskaus näin haastavaa aikaa myös ensimmäisellä kerralla? Kiitos nyt kuitenkin edes siitä, että minulla on jokin omituinen rakenne lantion seudulla, josta johtuen lapsukainen killuu todella ylhäällä. Näillä viikoilla kun yleensä on jonkinlaista laskeutumista jo tapahtunut, niin eipä täällä vain moista näy --> ei tarvitse öisin herätä vessaan kun ei lapsen pää ole juuri napaa alempana. Jos ei V huutele yöllä niin saan nukkua yöni putkeen, ah mitä luksusta. Vastineeksi kyllä päivisin närästää, mutta se nyt on normaalia ilman raskauttakin.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Huh hulinaa

Muutto alkaa olla valmis. Mitä nyt vaatehuoneesta tulee vastaan jo ovella määrätön määrä epämääräisiä nyssyköitä, jotka pitäisi joko purkaa tai kuskata kirpputorille. (T ystävällisesti raahasi myös kirpputorilajitellut nyssykät sisätiloihin, vaikka halusin saada ne varastoon. No, olisi ehkä pitänyt merkitä ne paremmin. Oma vika.) Ja makuuhuoneen nurkassa kasa pahvilaatikoita, mm. CD- ja DVD-levyt, joille pitäisi saada hylly seinälle. Tulimme siihen tulokseen että tuollaisen vaahtosammuttimen kokoisen täystuhon vetäessä alas kaiken, mikä on alle 1m korkeudessa ja/tai kiinninaulaamaton on ihan turhaa haaveillakaan asettelevansa levyt pystytelineeseen, jossa ne ennen majailivat - silloinkin loppuajasta enää siinä ylimmässä 80cm:ssä.
Eilen ompelin makuuhuoneeseen uudet verhot, kangas on ollut olemassa jo helmikuusta asti... Jätin pätkän jotta saan sarjaan sopivat tyynyt sängyn päälle, vielä pitäisi taustakangas löytää. Kangasta kun jäi juuri sen verran, että kaksi "etupaneelia" saa, mutta taustaksi se ei riitä. Eilisellä päiväpeitteenostoreissulla yritin jo, mutta kangasosastolta ei löytynyt mitään sinne päinkään olevaa. Verhoista tuli kivat, kangas näyttää ikkunassa vielä paljon paremmalta kuin pakalla, ja siinäkin se näytti varsin mainiolta. Vähän retrohenkiset taitavat olla, mutta hillitymmällä värimaailmalla. Vihreä ei ole niin räikeä, eikä ruskea niin tumma kuin 70-luvulla. Kuviokin on pienempi ja monimutkaisempi.
Lauantaina olisi tarkoitus pitää pienet syntymäpäiväkekkerit. Miten tuo pieni voi olla jo vuoden, ihan vastahan minä arvuuttelin että ehtiikö syntyä ennen kuin passittavat osastolle verenpaineen takia. Selvästi isänsä tyttö, sen verran oli täsmällinen saapumisessaan. Saa nähdä meneekö toinen vuosi yhtä vauhdilla, ensimmäisestä on jonkin verran muistikuvia mutta viimeistään elokuusta alkaa sama sirkus alusta, höystettynä tuolla ensimmäisellä klovnilla. Mutta ensin vietetään synttäreitä, muutama vieras olisi tulossa. Ja tänään tulee kylään entinen kämppäkaverini, loistojuttu. Kohta asemalle vastaan.
Tällä hetkellä on rv 33 menossa, ja jos mahan muoto kertoo tuleeko poika vai tyttö niin ainakin nyt on ihan eri muotoinen maha kuin tyttöä odottaessa. Jonkin sortin pallo on havaittavissa, eilen peilailin sellaisessa valaistuksessa ettei vatsa erottunut lainkaan paidan alta, ja totesinkin ettei peilikuva näyttänyt lainkaan raskaalta, sivuille en siis ole levinnyt yhtään.
Jaha, neiti päätti että nyt sopii herätä yöunilta. Että puuroa syöttämään. Eihän tässä ajatuskaan pätkinyt kuin sadasti...