keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Häiriöalttius goes fäshön!

Pitäisi olla kevät tulossa, niin eikös se nakkaa lisää lunta. Nyt meidän lumimittarimme eli mattoteline alkaa olla hautautuneena melkoiseen hankeen. Enää ei näy alaritilääkään, hukummekohan me kun kaikki tuo valkoinen sulaa?

Täällä on nyt yleinen hiihtolomaviikko, mutta ei se meillä näy. T on töissä kun ei ole talvilomaa sillä, joten ihan normaali meininki on, huomenna mennään pitämään perhekahvilaa.

Pikkuveli on päättänyt että aamu on klo 6.00, tai jos oikein överiksi vedetään niin nukutaan sitten vartti lisää. Minä en ole ihan samaa mieltä varhaisen aamun mukavuudesta, varsinkin kun heräilen 2-6 kertaa yössä laittamaan tuttia tai juottamaan maitoa. Yösyönti näyttää nyttemmin olevan kuitenkin vähenemään päin, vielä kuukausi sitten hyvä jos 400ml Tuttelia riitti yöksi. Viime viikolla yksi yö meni kokonaan ilman herätyksiä, aamulla olinkin ihan hoomoilasena että eikö tuo ole kertaakaan kitissyt yöllä mitään. Sen jälkeen on yösyönti vähentynyt radikaalisti, useimpina öinä menee noin 100ml korviketta, jos sitäkään. Kunhan se tuosta vielä vähän vähenee niin rupean antamaan pojulle vesihuikkaa, jospa sitten päästäisiin yösyönnistä kokonaan. Syö se päivällä niin paljon että pitäisi pärjätä yön yli, varsinkin kun syömistarve on selvästi vähentynyt. 

Ja sitten Häiriöalttius goes fäshön:


Löyisin viimeinkin Pikkuveljelle paitoja, joissa ei ole a) huppua, b) vetoketjua tai c) kaulusta. Miksi pikkupoikien peruspaitoja on niin vaikea löytää, ja jos niitä löytyy niin miksi niissä on sitten jotain brändipainatusta? Minen edelleenkään taho semmosia. Tänään tärppäsi Tokmannilla*, ja löysin kaksi ihan mukavaa paitaa. Reissun piti mennä niin, että Isosiskolle ei osteta mitään, ei varsinkaan mekkoja, mutta tuota punaista leppäkerttukuvioista** velourliivihametta ei voinut vastustaa. Pinkki body tuli siinä mukana, saa nähdä onko se vähän nafti niska-haara-mitaltaan, siltä se näppituntumalla vähän vaikuttaa. Jos on, niin siitä tulee kesäksi T-paita saksien ja saumurin avulla. Bodyt ovat muutenkin käymässä vähän tarpeettomiksi Isosiskon garderobissa. Toistaiseksi olen käyttänyt niitä tytöllä siksi, että talvella on kivempi jos selkä ei ole kokonaan paljaana, mutta kunhan tulee kesä niin tyttö saa siirtyä tavallisiin paitoihin. Ei tuo body edesauta mitenkään vaipan paikoillaanpysymistä, Isosisko saa nepparit noin nanosekunnissa auki. Ja sitten se viilettää täällä pylly paljaana, kuka sitä vaippaa nyt pitäisi...

*Olisihan se kiva ostaa jotain Polarn o. Pyretiä, tai Me&I:ta. Siis minusta. Lompakkoni on sitä mieltä, että Tokmannilta saa ihan käypiä vaatteita, jos niiden pieneksijääntitaajuus on 1-5kk. **Kännykkäkamerani ei näköjään pidä punaisesta väristä vaan sotkee sitä iloisesti. Tavallinen kamera on vissiin heittämässä lusikkaa nurkkaan, kun sillä tulee raidallisia ja omituisen värisiä kuvia, joten olen kokeillut tätä kännykkäversiota. En tiedä kumpi on pienempi paha... Mutta leppäkerttuja nuo läntit ovat. Ehkä pitää investoida uuteen kameraan.

Aika hurjaa. Isosiskon liivihame on kokoa 86, ja Pikkuveljelle ostamani vaatteet (on niissä himppu kasvunvaraa, mutta silti) ovat kokoa 74/80 ja 80cm. Ja kun niillä lapsilla on kuitenkin ikäeroa se reipas vuosi. Yksi vanhempi rouva taannoin kysyi että onkos sinulla kaksoset siellä, kun tuplarattaita työnsin. Totesin että "ei ole, kyllä näillä onneksi on eri syntymävuodet", ja jatkoin "mutta välillä kyllä tuntuu että kaksoset ne on." Nyt varsinkin kun Pikkuveli on ruvennut harjoittelemaan isojen lasten taitoja, ja nousi eilen jakkaraa vasten seisomaan. Ihan oma-aloitteisesti se pungersi itsensä jalkojen varaan ja katseli maailmaa vähän korkeammalta. Minä tuijotin silmät pyöreinä, että herramunjee, eihän tuo ole kuin 7kk. Ei kai se vielä noin iso ole, että seisomaan nousee, sehän on meidän vauva... Missä välissä se on ehtinyt kasvaa noin?

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Onkohan sillä kiire karkuun?

Pikkuveli päätti eilen, että kädet ja jalat osaavat toimia sittenkin synkronissa, ja niitä sopivassa tahdissa liikuttelemalla pääsee eteenpäin. Ukkeli rupesi konttaamaan puoli päivää sen jälkeen kun olin lasten mummulle tuumannut, että eipä tuo vielä hetkeen varmaan konttaa. Kontilleen se on kyllä noussut 5kk+1viikkoa vanhana, ja kolmisen viikkoa sitten se rupesi etenemään kontilleen-mahalleen-kontilleen -metodilla. Kädet liikahtelivat satunnaisesti, jalat jo pidemmän aikaa vuorotahtiin, mutta yhtä aikaa ei tapahtunut mitään. Viikko sitten huomasimme voimapojan nousevan käsien ja varpaiden varaan ja kököttävän siinä. Tuumimmekin, että taitaa nousta ennemmin tukea vasten seisomaan kuin rupeaa konttaamaan, mutta eilen se läksi huojuen etenemään. Ikää oli teknisesti ottaen 6kk, vasta perjantaina tulee 7kk täyteen.

Onkohan sillä kiire siskoa karkuun vai miten se on noin aktiivinen liikkuja - äitiinsä ei ainakaan tule... Kuukautta aikaisemmin otti tämän kehitysaskeleen kuin Isosisko, jännä nähdä rupeaako sitten kävelemään myöhemmin kuin siskonsa. Puheen kehitys on Pikkuveljellä ainakin toistaiseksi vakuuttavampaa kuin siskollaan samassa iässä. Lattialta kuuluu välillä hyvinkin määrätietoinen bäybäybäy-väyäyäy-vääväävää, sisko puolestaan sai samassa iässä liikanimekseen Hiljanen. Näitä on hauska seurailla miten erilaisia ovat, en vertaile siinä mielessä että "kyllä sen nyt jo pitäisi kun toinenkin" vaan panen merkille eroja kehityksessä. Pikkuveli on esimerkiksi täysin hampaaton vielä, kun taas Isosiskolla oli muistaakseni jo neljä hammasta tässä vaiheessa. Tai ainakin ne ylähampaat olivat ihan tulossa.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Ihania ääniä

Kävin äsken pihalla laittamassa Pikkuveljelle tutin, kun se kitisi vaunuissa. Hytkyttelin  sitä uudelleen uneen hetken, ja mietin miten mukavaa on kun tarkenee seisoskella portaalla hetken ilman tumppuja ja pipoa, pelkissä kotihousuissa ja toppatakissa. Jalassa pinkit crocks-kopiot, ne kun ovat ehkä parhaat kengät kun pitää jatkuvasti seisoskella ulkona vaunuja hytkyttämässä. Nopeat tuikata jalkaan ja solukumi eristää mukavasti ettei varpaita palele. Tosi kotiäidin haute couturea... 

Meillä on melko hiljaista täällä, vain yksi hiljainen autoliikennetie menee talon päädyssä, ja rupesin oikein kuuntelemaan. Kuulin ehkä maailman mukavimpia ääniä tähän aikaan vuodesta: räystäältä tippuva vesi sanoi tip-tip-tip ja pikkulinnut puissa tiii, titityy, tiir. En tiedä muita lintuja äänestä kuin talitintin, peipon ja harakan, niin että ainakin talitinttejä siellä oli. Ehkä jotain muitakin.

Lämpömittari näyttää maaliskuun ensimmäisen kunniaksi +1 astetta ja ulkona tuoksuu ihan sulavalta lumelta. Josko se kesäkin tulisi tänä vuonna? Vaikka säätiedotus näyttää kiristyvää pakkasta loppuviikolle, alan suunnitella kesän istutuksia nyt. Ainakin auringonkukkaa, se pärjää tuolla takapihalla vaikka tulisi aurinkoista ja kuumaa. Ja jotain köynnöstävää, ehkä hajuhernettä. Suunnitelmia, suunnitelmia...