Meditointia

Mikä voisi olla lapsiperheen tärkein hankinta? Olisiko se farmarimallin auto, yhdistelmärattaat vai vähintään 70 neliön asunto? Mitä tahansa veikkasitkin, se meni väärin. Tärkein hankinta on useamman tietolähteen mukaan astianpesukone.

Todella kummallista. 

Meiltä ei tuota mainittua hyödykettä löydy. Ei nyt eikä ensi viikolla, vaikka meidät nykyään lapsiperheeksi luokitellaankin. Hyvin pärjäämme ilmankin. Ymmärrän kyllä, että kun lapsia on kolme tai enemmän, ja kaikki leikki-iässä tai sen ylittäneitä, tiskiä tulee enemmän kuin kahden aikuisen taloudessa, ja silloin kone on varmasti ihan paikallaan. Se puolestaan ei mene jakeluun, että moinen kapistus pitää hankkia heti, kun perheenlisäys on vasta tuloillaan, perusteluna "se on lapsiperheessä ihan ehdoton." Öh, nyt meni ohi. Jos imettää, ei lapsesta aiheudu tiskiä. Jos taas ruokinnassa käyttää apuna tuttipulloa, joutuu vähintään ne tutit pesemään käsin, ja eikö siinä sivussa mene muutama pullokin? Tai sitten niitä pitää olla niin hirvittävä arsenaali etteivät lopu kesken kun kone on vasta puolillaan tiskiä. Muutoin joutuu pesemään vajaan koneellisen (epäekologista) tai tiskaamaan ne pullot käsin. Ja kiinteisiin siirryttäessä se kulho- ja lusikkatiski ei päätä huimaa.

Paras kuulemani perustelu on se, että sitten ne tiskit eivät haise siinä tiskipöydällä vaan siellä koneessa. Tämänkin perustelun erinomaisuus jäi minulta jotenkin hämäräksi. Jos astiat viruttaa pikaisesti hanan alla käytön jälkeen, ne eivät haise pöydällä. Sen sijaan myös virutetut astiat haisevat aika tavalla, kun sen likaisia astioita puolillaan olevan koneen luukun avaa. Tämä on ihan empiiristä tietoa, meillä oli tiskikone joskus lapsuudessani. Se hajosi kun olin noin kymmenen vanha, eikä moista kapinetta sen jälkeen taloon tullut. Sen jälkeen kolmilapsinen perhe eleli vallan hyvin ilman tiskikonetta.

Tiskaaminen on mielestäni ensinnäkin meditaatiota ja toiseksi työtä, josta saa välittömän positiivisen palautteen. Kerran päivässä kun selvittää kertyneet astiat harjan ja veden sekä tiskiaineen suosiollisella avustuksella siitä pöydältä kaappiin, tulee tunne että olen sentään jotain näkyvää tänään saanut aikaan. Sillä on myös oma rauhoittava vaikutuksensa, vähän kuin lasitöissä lasin folioinnilla; kädet työskentelevät jonkin sellaisen kimpussa, jota ei tarvitse ajatella tai johon ei tarvitse keskittyä. Se tapahtuu kuin itsestään, ja samalla ajatukset saavat joko lepoa tai vapauden keskittyä johonkin ihan muuhun.

Palaan tiskikoneaiheeseen sitten, kun lapsi tai lapset oikeasti sotkevat astioita.