torstai 8. huhtikuuta 2010

Puuh.

Jos nätisti sanoo, niin olen vähän väsynyt. Jos sanoo vähän rumemmin, niin olen ihan he*in uupunut. Ei vain jaksa enää, mitään. Siitä tämä hiljaiselo. Kun ei ole kivaa sanottavaa niin jätän väliin. 

Ei kukaan haluaisi ostaa aamukuudelta kukkuvaa vauvaa ja koko valveillaoloaikansa uhmakiukkuilevaa ja/tai mustasukkaisuuskiukkuilevaa parivuotiasta? Kaupan päälle saa miehen joka on kyllästynyt väsyneeseen vaimoon.

2 kommenttia:

  1. :( voimia sinne! Varmasti rankkaa kahden pienen lapsen kanssa! Toivottavasti toi on vaan vaihe ja kohta helpottais.

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Krisse, onneksi tämä on jo vähän helpottanut kun mies keksi miten pojanroikaleen saa jatkamaan aamu-unia. Juottaa maitoa ja jättää sänkyynsä häsläämään, se sammuu sinne kyllä. Onneksi on sikeäuninen mies lasta hoitamaan ja olohuoneessa kelvollinen vuodesohva...

    VastaaPoista