Krisse tuossa kysäisi kuulumisia edellisen postauksen kommenttilootassa, ja hupsista keikkaa, olipas kulunut vähän pitkän aikaa edellisestä tekstistä. Jotenkin kuvittelin että viime viikollahan minä tänne viimeksi jotain laitoin, mutta väärin meni. Olen ilmeisesti kadottanut ajantajuni tässä syksyn mittaan, minulle nimittäin valkeni eilen myös se, että jouluun on vähän reilu kuukausi. Mitä hittoa, justiinsahan se edellinen joulu saatiin lusittua?
Kuten arvata saattaa, en ole jouluihmisiä. Minun puolestani kaikki kalenteriin sidotut juhlat voisi pyyhkäistä pois. Juhlikoon ihmiset kun huvittaa, ei siinä kalenteria tarvita. (Pakollinen jouluahdistusavautuminen päättyy tähän.)
Meillä on talvi. Maassa on semmoinen kymmenen senttiä lunta ja lisää tulee koko ajan taivaalta. Jos tämä lumi jää maahan (viime talvena jäi marraskuussa, suli huhtikuussa) niin voi että tulee pitkä talvi. Onhan valkoinen pimeys tietenkin kivempaa kuin lumeton pimeys, mutta hiukan pelottaa ne lööpit mitä eilen kaupassa käydessäni näin. Toinen iltapäivälehdistä hehkutti kissankokoisin kirjaimin että tulossa on HIRMUTALVI. Jos se on pahempi kuin viime talvi (kolmekymmentä pakkasta viikkotolkulla ja 70cm lunta) niin apua. Mökkihöperöksi sitä tulee - tuli jo viime talvena. Paitsi ettei se kolmekymmentä sitten enää parin viikon päästä tuntunut missään. Ja kun lauhtui niin tuntui ihan kesältä. Nyt tuolla ulkona on viisi pakkasta ja kamala tuuli plus se lumisade, meinasin lähteä lasten kanssa kauppaan mutta enpäs menekään. Ei olisi kenelläkään kivaa kun sinne kauppaan on se pari kilometriä. Lähempänä olevissa kaupoissa ei ole sitä mitä tarvittaisiin - onneksi kävin illalla hakemassa ruokatarpeita ettei niiden takia tarvitse. Höpöhöpöostoksia meillä olisi vain ollut, muistikuutio ja kasvorasvaa. Ja T:lle isänpäivälahja (muumimuki, toivon ettei se lue tätä - jos lukee niin kuva on arvoitus). Nyt kun kaikkia kuitenkin kauheasti kiinnostaa, niin se naamarasva on jotain niinkin eksoottista kuin Niveaa. Ihan sitä peruskamaa (nivea soft) tuubissa. Halpaa ja toimii naamasta varpaisiin. Oikeasti kyllä käytän nahkaani ihan lääkärin määräämiä apteekin perusvoiteita, mutta naamarasvana Nivea on parasta. Lompakkokin kiittää kun tuubi maksaa ehkä kolme euroa.
Feispookyssa kaveri kyseli tilapäivityksen perässä seuraavanlaista:
"Et sää J. oo ikkään harkinnu jotaki kolumnistin tms. uraa?
Hmm, paitti että olithan sää jo sillon ennenmuinoin kova kirjottammaan, ja muutenki suoltaan tekstiä jos sille päälle sattuit, joten voisko olla mun ommaa muistin heikkoutta (no ei tietenkään!), etten muista kyseisen ammatin olleen top5:ssa "minusta tulee isona"-listalla...noh, yhtäkaikki, mää ainaki mielenkiinnolla ja vaihtelevat ilmeet naamalla lukisin sun kirjotuksia :D " (Leviää murretta, se on se minun kotikieleni, koittakaa elää sen kanssa.) Siinä sitten kelailin traumojani kirjoittamisen suhteen. Senkin takia tämän blogin pitäminen on jäänyt hunningolle, kun tuntuu että kaikki muut (TM) osaavat kirjoittaa niin paljon paremmin: ytimekkäämmin, nokkelammin, hauskemmin. Päivänpolttavista kysymyksistä ja muusta ajankohtaisesta, ja minä jaarittelen siitä mitä laitoin ruoaksi tai missä kävin. Että lyhyesti sanottuna on tullut vähän kynnystä kirjoittaa kun on lukenut liikaa. Syyttävä sormi kuitenkin osoittaa John Irvingiin; luen taas omien sepostusteni kirjoittamisen rinnalla romaania Kaikki isäni hotellit ja tiedän etten koskaan kykene samaan.
Sitten loppuun vielä tästä perusmurheenkryynistä eli puheesta. Isosiskon puhe laahaa entistä enemmän jäljessä, se on ihan toivotonta. Sanavarastossa on edellisten lisäksi KAWI eli kaivinkone ja KAAUPA eli kauppa. Eilen puheessa käväisi APA kun katseltiin apinaa, mutta tiedä häntä jääkö se. Kaikki sanovat että mitä tuota suotta sen kanssa hätäilet, kyllä se puhe sieltä tulee, mutta kun kuuntelee tuttavan pojan (1kk isosiskoa vanhempi) puheita, tulee itku oman tytön osaamattomuudesta. Eräänäkin päivänä poika oli kysynyt äidiltään "Voisinkohan minä mitenkään lähteä kauppaan minun omalla pikku pyörälläni ostamaan purkkaa?" ja meillä toistetaan KAAUPA kun kysyn että mennäänkös kauppaan. Meillä on virinnyt epäilys että tyttö ei ole ihan normisettiä. Sillä on tietynlaisia pakkomielteitä, kuten tavaroiden järjestäminen riviin, vetoketjujen, neppareiden ja nappien kanssa vehtaaminen ja muuta. Puheterapeutti taas tuntuu olevan lähinnä sitä mieltä että tyttö ei kuule - tuntui tekevän tuollaiset johtopäätökset kun tyttö ei suostunut ottamaan katsekontaktia kun vieras ihminen naaman edessä käski sitä katsomaan itseensä päin. Hahhaa. Sitten kyseli meiltä että reagoiko tyttö kotona vastaavaan ja kehotti leikkimään kukkuu-leikkiä että saadaan kontaktia tyttöön. Voi huokaus... se ei ihan oikeasti tiedä tästä tilanteesta mitään, meillä on nyt ollut kaksi käyntiä, ensimmäinen kesäkuussa, nyt toinen ja kolmas tulee kuukauden päästä, ja sen perusteella se tekee johtopäätöksiä siitä mikä on tytön tila. Ei tunnu kuuntelevan meitä vanhempia lainkaan, vaan hän on ilmeisesti parempi asiantuntija kuin lapsen äiti. Kahden tunnin jälkeen. Minä sentään olen katsellut tyttöä kohta kaksi ja puoli vuotta...
No, yksityisen kautta meni lähete yliopistolliseen, ja meillä on nyt lastenneurolle ja foniatrialle ajat helmikuussa. Kaipa ne siellä osaavat vähän katsoa tarkemmin.
KAWI muuten putkahti puheeseen kun tajusin että tyttöä kiinnostaa kovasti Puuha-Pete. Lähinnä ne koneet siinä, se on ollut kone- ja kaivinkonefriikki ihan pienestä. Sitten meillä onkin pyöritetty kahta-kolmea jaksoa digiboxilta viikkotolkulla, ja yhtenä aamuna tyttö seisoi telkkarin vieressä ja huusi "KAAWI, KAWI, KAWIA". Ihmettelin että mitäs tuo on vailla, ja sitten tajusin. Kysyin että haluatko katsoa kaivinkoneohjelmaa (kulkee sillä nimellä meillä) ja kun ilme kirkastui niin Puuha-Peteä vaan hukkaputkeen. Ei se sitä kyllä katsoa jaksa kuin tunnarin verran ja ehkä puoli minuuttia alusta...
Illalla lähden nukkekotikurssille, tittidii. Semmoinen kuukauden mittainen kurssi kansalaisopistossa vain, mutta pääseepä luvan kanssa pois kotoa ja ASKARTELEMAAN! Ai että tykkään. Toivottavasti saataisiin jatkoa joko keväälle tai ensi syksylle.
Jaajaa. Pitäisi varmaan kirjoittaa useammin niin voisi jaotella yhden aiheen yhteen postaukseen. Nyt säätämään jotain muuta.
Mun täytyy kyllä sanoa, että ihan hirmuisen mielelläni luen sun juttuja, ihan vaikka vaan siitä, minkä merkkistä naamarasvaa :)
VastaaPoistaOn myös kiva kuulla teidän tytön puheongelmista (tai siis ei tietenkään kiva, että niitä on, mutta siis hienoa, että niistä kerrot). Meidän 2v 4kk neidillä on sanoja myös aika vähän (kuitenkin se parikymmentä tai jotain, mikä ainakin täällä tarkoittaa sitä, ettei ole asiaa puheterapiaan), ja usein tuntuu, että KAIKKI muut lapset on tsiljoonasti parempia (ja tietysti typykän puheen hitaus johtuu siitä, että mä olen huono äiti...). Meillä kun on myös liikunnallinen kehitys ja moni muukin asia laahannut jälkijunassa, niin tuntuu tosi rohkaisevalta, ettei olla ainoita, joilla lapsi ei ole joka asiassa kehityksen kärjessä kulkeva pieni neropatti ihmelapsi.
hauskaa nukkekotikurssia!