Laskettu aika, tuo ah niin maaginen ja kaikkia tuttuja sekä sukulaisia soittelemaan innostava päivämäärä on huomenna. Sunnuntaista asti on ollut havaittavissa lopunajan merkkejä, mutta toistaiseksi olemme poikasen kanssa samassa nahassa. Hiljalleen rupeaa riittämään tämä olotila, olisin kypsä saattamaan homman päätökseen. Jo senkin takia, että muutoin joudun ilmeisesti ensi viikolla KYSiin jonnekin kontrolliin verenpaineen takia, ja pelkona takaraivossa on että ottavatkin samoin tein käynnistykseen. Todellakaan en minnekään Kuopioon halua mennä. Näillä näkymin aika on todennäköisesti ensi viikolla, koskapa sieltä ei vielä ole soiteltu mitään, joten onhan tässä muutama päivä aikaa vielä. Jospa tämä kävisi itsestään.
Tässä on käynyt perskohtaisesti tutuksi semmoinen tosiasia, että kaikki se mitä esitteissä puhutaan ihmislähtöisyydestä ja perhekeskeisyydestä muuttuu sitten käytännön tilanteissa laitoslähtöisyydeksi ja byrokratiakeskeisyydeksi. Kuulostavathan nuo termeinä kivoilta, ja kiva niitä on varmasti esitteisiin kirjoitella, mutta totuus tahtoo aina olla hiukkasen toinen.
Sitä joutunee vielä vetämään sellaisen paljonpuhutun raskaushormoniraivokohtauksen jos ei asioita saa muuten järjestymään. Mitenkähän tuollaisen esittäminen onnistuisi, kun ei ole vielä oikeaa kohdalle sattunut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti