Tämä raskaus taitaa pikku hiljaa alkaa olla loppusuoralla. Eilen ja tänään on ollut uudenlaisia tuntemuksia, joiden pohjalta elättelen toivoa että saisimme poikasen mahanahan tälle puolelle vielä tällä viikolla. Laskettu aika on tämän viikon perjantaina. Eikä minusta vieläkään tunnu yhtään siltä että olisin viimeisilläni raskaana, saati sitten että näyttäisin siltä. Voiko tämä olla oikeasti näin helppoa, vai onkohan minulle sattunut joku yksi tuhannesta -tyyppinen raskaus? Joka paikassa kun naiset voivottelevat viimeisiä viikkojaan, että kun on niin valasmainen olo, eikä saa edes kylkeä käännettyä sängyssä, ja nukkumiseenkin tarvitsee monta tyynyä avuksi.
Sormukset otin varalta pois, kun pelkäävät minun saavan raskausmyrkytyksen ja siihen liittyy kova turvotus jos sellainen myrkytys tulee. Pelottelivat että sormukset joudutaan katkaisemaan. Minun kihla- ja vihkisormustanihan ei varmasti katkaista, joten tuolla ne ovat nyt turvassa rasiassaan. Olen kuulemma "rajatapaus"; myrkytykseen viittaa korkea verenpaine mutta mitään muita oireita ei ole. Huomenna katsotaan neuvolassa joudunko vielä polikäynnille, ja ties mitä muuta vielä. Polille voin vielä lähteä, mutta jos haluavat Kuopioon laittaa esim. käynnistystä varten, yritän saada itseni muualle. Pää ei kestä enää näitä savolaisia.
Ulkona on oikein kesäinen keli, +5 astetta, tuulista ja vesisadetta. Suomen suvi näyttää ihastuttavat kasvonsa. Onneksi ei ole mitään pakollista ulkoilua vaativaa tekemistä. Kukkiakaan ei tarvitse kastella, ennemminkin pitäisi nostella niitä terassille sateensuojaan. Eivät ne vielä näytä hukkuvan, olkoot siis pihalla. Jos vedenpaisumus tulee niin sitten otan ne tuohon katoksen alle, mutta toistaiseksi on vain vähäistä sadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti