Shokki

Viime maanantaista asti meillä on eletty jotenkin epätodellisissa tunnelmissa. T:lle ilmoitettiin aamulla yt-neuvottelujen tuloksesta - irtisanominen. Sai tyhjentää työpöydän saman tien ja poistua. Ei sen kummempia selityksiä miksi juuri hän, mutta lopputulos yhtä kaikki sama. Nyt ihmetellään että mitä seuraavaksi. Jotenkin sitä oli tuudittautunut siihen uskoon, että pari seuraavaa vuotta menee samaa tasaista rataa kuin tähänkin asti, eikä mitään ihmeellisempää tapahdu (paitsi että toisen vauvan pitäisi syntyä elokuussa) mutta ei se sitten näköjään menekään niin. Edessä on todennäköisesti muutto, ei tältä seudulta enää oikein töitä saa. Sitä ei vielä osaa sanoa että minne seuraavaksi, kun on tuo yleinen työtilanne mikä on. Ihan pikkuhiukkasen ahdistaa.

No, ei pelkkää synkeilyä sentään tänne. Tyttö on ottanut jonkin ihme kehitysspurtin, ja nykyään saa katsoa ettei se kolauta pikkuista päätään minnekään. Viikon sisällä on tapahtunut valtavasti; tyttö on siirtynyt ensinnäkin ryömimisestä konttaamiseen. Ryömintä oli kuvioissa 6kk iästä lähtien, konttausasentokin löytyi ja jalat liikkuivat mutta käsien yhdistäminen liikkumiseen oli ihan mahdotonta. Viikko sitten jokin yhdistyi pääkopassa ja nyt ryömintä on so last season ettei mikään. Saman tien pitikin sitten ruveta hilaamaan itseään pystyyn mitä tahansa tarpeeksi korkeaa (muttei ehkä tukevaa) esinettä vastaan. Sohva on oikein mainio apu. Konttaamisen myötä reviirikin on ruvennut laajenemaan olohuoneesta keittiöön ja eteiseen päin. Ja lisäksi nyt tyttö pääsee istumaankin omin avuin, tämä aluevaltaus tapahtui eilen. Arvata saa onko tapahtumien johdosta ollut hieman levottomia öitä viime viikon mittaan. Viime yönä älämölöä 1,5 tunnin välein, mutta jospa tämä hiljalleen rauhoittuisi.

Elämä heittelee, ei kai tässä oikein muutakaan voi todeta.