Tyttö söi ensin ihan hyvin. Kaikki kelpasi mitä lusikalla suuhun laittoi, oli se kaupan purkkiruokaa tai kotitekoista. Ei ongelmia. Maito oli vähän hankalampi tapaus, mutta pienen taikinoinnin jälkeen pullo yleensä tyhjeni. Olin tyytyväinen.
En ole enää. Syömisestä on tullut jokapäiväinen taistelu. Tänä aamuna ruokaa on mennyt noin neljä teelusikallista puuroa. Ei muuta. Maitopullo ei kelvannut. Pullo ei myöskään 90% todennäköisyydellä kelpaa kun tyttö herää ensimmäisiltä päiväuniltaan (juuri sain sen nukkumaan).
Päivän ruokasaldo voi olla seuraavanlainen: aamulla muutama lusikallinen puuroa, päivällä yhtä vähän ruokaa. Iltapäivällä kelpaa pari lusikallista hedelmä- ja kasvissoseita, iltapuuron, noin 1,5dl, syö kokonaan. Maitoa menee ehkä 300ml päivän mittaan noin puolen desin määrinä. Yöpullon haluaa ja juo kaiken, 150ml.
Tätä sirkusta meillä on pidetty nyt pari viikkoa. Alan olla väsynyt ruokataisteluun. T:n syöttämänä tyttö saattaa joskus syödä koko annoksen erittäin hitaasti, mutta minun toimiessani ruokkijana suu menee kiinni. Avautuu korkeintaan huuutoa varten, mutta lusikka sinne ei enää sujahda. Alan olla myös varsin huolissani tytön kasvusta, varsinkin kun satuin lukemaan korvikepurkin taustalta sen suositusmäärät: yli 6kk ikäiselle noin 200-250ml annos 3-4 kertaa päivässä. Ei ole tuollaisia määriä täällä koskaan syöty... Sanoin jo 5- ja 6kk neuvolassa, että tyttö ei todellakaan syö päivittäin lähellekään sitä 700-1000ml maitoannosta jonka se olisi taulukoiden mukaan siinä vaiheessa tarvinnut. Kysyin määrää, koska asia vaivasi. 500ml on lähempänä totuutta, on ollut aina. Kokeilimme vähentää kiinteän ruoan määrää, mutta ei sillä ollut vaikutusta maidon menekkiin. Ja nyt tyttö ei syö kumpaakaan.
Perjantaina olin jo varaamassa aikaa yksityissektorille lastenlääkärin vastaanotolle, mutta eihän niitä täältä periferiasta löydy. Lähin olisi Kuopiossa, eikä sinne noin vain lähdetä käväisemään. Soitin sitten ensihätiin neuvolaan, ja sain tälle maanantaille ylimääräisen ajan. 8kk neuvola olisi parin viikon päästä, mutta minä en enää odottele. Yksi kasvunhidastuma riittää. Käytän tytön punnittavana ja mitattavana ja keskustelen tuosta syömisestä, seuraava neuvola kun on lisäksi lääkärineuvola ja yhtä härdelliä, ei siellä ehdi mitään puhua. Voi olla, että tämä on vain hysteeristä ylireagointia esikoisen kohdalla, kuten joku kumminkin ajattelee, mutta en halua saman enää toistuvan. Huolestuttavaa on se, että reaktiot pulloon ovat niin samanlaiset kuin rintaan (pää punaisena huutamista, pullon pois työntämistä). Voiko lapsi kieltäytyä maidosta ihan vain sen takia ettei pidä siitä?
Neuvolan terveydenhoitaja puhui jotain kalkkitipoista, kun selvitin maidon menekkiä. Niille taitaisi olla tilausta - ja olisi ollut jo pari kuukautta sitten. Silloin ei vain otettu kantaa lainkaan tuohon maidonjuontiin, vaikka asian toin julki.
En oikein ymmärrä tuota neuvolameininkiä. Oli asia mikä tahansa, tuntuu että kantana on vain odotetaan ja katsotaan, muuttuuko mikään. Eikä silti kontrolloida mitään. Edellisen kasvuepisodin yhteydessä ei olisi tullut edes painokontrollia jos en olisi sitä itse vaatinut. Oltaisiin vain odoteltu kuukausi seuraavaa käyntiä. Kuukausi on pitkä aika pikkuvauvan kehityksessä. Onkohan tämä odotetaan-ja-katsotaan -meininki yleistäkin, vai onko meillä jotenkin huono tuuri? Vai onko tämä hitaus tyypillistä savolaista elämänmenoa enkä vain pohjoispohjalaisena ymmärrä savolaisia?
Hei, meillä oli samanlaisia ongelmia tytöllä tuossa iässä eli ei meinannut maito eikä ruoka kelvata. Olin jo itsekin menettämässä hermoni ja helisemässä kunnes syyksi paljastuivat puhkeavat hampaat. Eli aina kun tuli uusi hammas neiti ei suostunut syömään eikä juomaan maitoa. Yleensä tämä alkoi pari viikkoa aikaisemmin kun itse hammasta edes näkyi. Oli hermoja raastavaa aikaa mutta alkoi kyllä syömään ja juomaan hienosti hampaiden puhjettua. Toivottavasti asia selviää ja jaksamisia sinne.
VastaaPoistaTuosta neuvolameiningistä, meillä terkkari on moneen kertaan painottanut, että jos jokin asia vaivaa, niin normaalien käyntien välillä saa ja pitää tulla käymään, niin setvitään. Ei siis neuvolan puolelta,hirveästi hösätä, mutta aina saa mennä tarkistuttamaan tilanteen, jos siltä tuntuu (tosin näin ei toimittu äitiysneuvolan puolella, joten voi olla terkkaristakin kiinni...). Meillä oli ihan alussa painon kanssa ongelmia, kun tyttö ei osannut imeä, ja silloin saatiin neuvolasta vaaka lainaan syöttöpunnituksia varten, ja käytiin kerran viikossa neuvolassa kontrollissa.
VastaaPoistaKuulostaa kummalliselta meininki teillä siellä. Mutta tsemppiä syömisiin, toivotaan että tilanne paranee!
Anonyymi, meilläkin epäiltiin tuota hammasjuttua kun kiinteät lakkasivat kelpaamasta, mutta ikenet näyttävät edelleen ihan normaaleilta. Maito-ongelmat ovat jo pari kuukautta vanhaa kauraa.
VastaaPoistaHeini, meilläkin saa (onneksi!) soitella ja olla yhteydessä, ja aina otetaan vakavasti, mutta mieltä rauhoittaisi suuresti jos tuon aikaisemman paino-ongelman yhteydessä olisi annettu heti kontrolliaika eikä jätetty sitä kuukauden päähän normaaliin neuvolaan. Tuntuu että seurantaa saa vain jos on itse tosi aktiivinen; minä olen (ehkä liikaakin, tyttö oli kuitenkin kasvanut, huoli oli siis turha) mutta entä ne jotka eivät ole tai jaksa olla niin aktiivisia joka asiasta soittelevia?