Aamulla kaupasta tullessani kurkkasin postilaatikkoon. Mainostenjakajat olivat olleet näköjään ahkeroimassa jo eilen illalla, pääsisin aamukahvin kyytipojaksi lukemaan mitä kaupallisimpia tiedotteita. Piti mennä kauppaan jo kahdeksan pintaan kuten mikäkin mummeli, maito oli loppu ja mustaa kahvia en juo kovin mielelläni.
Mainosnipussa oli ehkä kevään paras mainos: Viherpeukalot -lehdykäinen. Sivu toisensa perään kukkia ja muita kasveja. Sormet syyhyten sitä lueskelin, tästä se taas lähtee. Minulla on joku viehtymys liljoihin, mutta vuokra-asunnon pihaa ei viitsi kovin paljon laitella, jos vaikka tulee muutto. Paha dilemma, jota korjatakseni paneudun ruukkukasveihin. Nyt löysin ilokseni matalakasvuiset liljat, jotka voi istuttaa vaikka isoon ruukkuun terassille tai parvekkeelle. Mahtavaa! Jotain vaihtelua tavallisiin orvokkeihin, joihin ehdin viime kesänä kyllästyä perin pohjin. Ei enää yhtään nyppimistä kaipaavaa rehua tähän huusholliin, ei pihalle eikä sisälle. Sen sijaan liljoja ja ehkä pensaskrassia, mahdollisesti joku köynnös. Eikä liian pieniä ruukkuja tänä kesänä, vaan sellaisia isoja jotka eivät kaipaa kastelua joka päivä.
Lähteeköhän tämä taas käsistä kuten kasvijuttuni yleensäkin...
Sulaisi nyt vain tuo reilun metrin vahvuinen lumipenkka tuolta takapihalta. Ja myös se puoli metriä joka ei ole katolta kinostunutta vaan taivaalta tullutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti