Joku viikko sitten telkkarin aamuteeveessä oli puhetta naimisiinmenosta ja etenkin siitä The Sormuksesta eli vihkisormuksesta. Joku kultaseppä oli esittelemässä uusia trendejä ja villityksiä, joihin kuuluivat mm. kolmiosainen sormus (kihla-, vihki- ja huomenlahjasormus yhdistettynä) ja puolison profiilin mukaan tehty sormuksen ulkopinta - sormusta jos katsoi suoraan sivulta, siinä näkyi vaikka naisen profiili. Katselin ohjelmaa haavi auki. Kaikkea sitä. Siinä vaippojen taittelun lomassa höristin korviani, kun juontaja kysäisi että mikäs on näiden vihkisormusten keskihinta nykyään. Kultasepän vastauksen kuultuani vilkaisin T:a ja sanoin, että halvallapa pääsit. Ihan ystävälliseen sävyyn. Keskihinta kuulemma oli noin 700e, ja allekirjoittaneen vihkisormus on timantiton Kalevala Korun keltakultainen Vaasan sormus, jonka hinta on kai noin 220e, vähän koosta riippuen - ja sitäkin kauhistelin että miten uskallan ikinä käyttää mitään noin kallista korua. Vihkipäivään mennessä kun kallein koruni taisi olla n. 100e maksanut kaulakoru, jonka T välttämättä halusi minulle ostaa. En oikein ole koruihmisiä, mutta tietyt Kalevala Korun korut viehättävät. Nekin sitten viettävät suurimman osan ajastaan rasioissaan kirjahyllyn laatikossa.
(Niin ja tuolla seitsemälläsadalla, minkä jotkut siis käyttävät pelkkään sormukseen, melkeinpä olisi kustantanut meidän häät ruokineen ja paikkavuokrineen kaikkineen. Tarkkaan en tiedä paljonko niihin aikoinaan rahaa meni, mutta alle tuhat euroa kuitenkin. Emme tulleet laskeneeksi.)
Kotirintamalla on rauhallista. T kävi työhaastattelussa mutta ei siitä sen kummempaa kai tullut. Muutto on taas harkinnassa, tällä kertaa on paikkakunnan vaihto suunnitteilla. Ei täällä pohjoisessa Savossa enää meille mitään ole, ei kavereita eikä töitä, ja matkat sukulaisiin sekä kavereihin ovat ihan liian pitkät. T katselee työpaikkoja tästä länteen, minä annan ehdotuksia uusiksi asuinpaikoiksi. Ehkä Kokkolaan, ehkä jonnekin muualle. Kokkola olisi lähellä muuta elämäämme. Seuraavan asunnon on pakko olla vähintään 3h+k, kaksio alkaa käydä ahtaaksi. Näissä neliöissä pärjäisi ehkä vielä vuoden, puolitoista, mutta jos muutto tulee niin samalla sitä muuttaa vähän isompaan. Ihmeen paljon tuollainen alle metrinen ihmisenalkukin tarvitsee tilaa.
Mietiskelin tuossa illalla tulokkaan asioita. Vaatteita on, samoin muutakin tavaraa. Mitä tehdä Kelan äitiysavustuksen suhteen, ottaako pakkaus (näkyi tulleen uusi) vai raha? Pakkaus sinällään on mielestäni arvokkaampi kuin tuo 140e joka rahana maksettaisiin, mutta tarvitaanko meillä kahta makuupussia tai toppahaalaria? Muille vaatteille kyllä varmasti löytyisi käyttöä, samoin kestovaipoille. Ovat jättäneet kokonaan kertakäyttöiset vaipat pois tuosta pakkauksesta, hatunnosto Kelalle. Jokainen nyt niitä löytää, mutta kestovaippoihin tutustuminen voi olla kovemman kynnyksen takana.
Seuraavalla neuvolakäynnillä kuulemma saan ne Kelan paperit, ja tuokin asia pitäisi kyetä päättämään. Eihän sillä kiire vielä ole, mutta kuitenkin joskus pitäisi tietää mitä tekee. Ja minä kun en nykyään osaa päättää edes minkä värisen tiskiharjan ostan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti