On pitänyt kirjoittaa useammasta aiheesta. Yhtään riviä en ole saanut edes luonnokseksi asti, ja nyt ne kurjat ovat jo kaikonneet pääkopasta. On vähän niin kuin pidellyt kiirettä, uskoisitteko? Kaikki lähti siitä, kun T lueskeli pari viikkoa sitten yhtä nettipalstaa, ja totesi että yhteen lähikuntaan ollaan vissiin perustamassa uutta yritystä ennen Keski-Suomessa toimineen firman konkurssipesän päälle. No, toimeliaana ihmisenä otti ja soitti kyseisen perusteilla olevan firman toimitusjohtajalle, jaaritteli aikansa ja sai lupauksen, että loppuviikosta soittelevat aikaa työhaastatteluun. Tuli perjantai, eikä virastoaikaan ollut vielä puhelua tullut. Se siitä. Vaan puoli viiden jälkeenpä soikin puhelin, ja haastatteluaikaa sopivat tiistaille. Tiistaina (kolmen tunnin haastatteluiden ja "tehdaskierrosten" jälkeen) ilmoitti puhelimitse minulle, että menee huomenna töihin. Ja että palkkaakin tulisi muutama satanen enemmän kuin uskallettiin arvioida etukäteen.
Meikäläinen jäi sitten heps heittäen tytön kanssa kaksin kotiin, hiukan tässä on ollut totuttelemista 4kk kestäneen "yhteishuollon" jälkeen. Onneksi arki on helpottunut siltä osin, että nykyisellään lapsen kanssa on jonkinasteista kommunikaatiotakin sen yksinpuhelun sijaan, jota kesti arviolta 11kk. Reilu kuukausi sitten huomattiin, että vaikkei tyttö puhu eikä juuri edes yritä* niin kyllä se puhetta ymmärtää. Nykyään jos kitinä alkaa käydä luokattomaksi, voi kysäistä että "otatko maitoa?" ja jos tytöllä on jano, vastaukseksi saa hokeman "mä-mä-mäm-mäm-mä". Sen jälkeen tyttö marssii määrätietoisesti jääkaapille ja rupeaa kiekumaan omiaan sekä roikkuu alajääkaapin ovenkahvassa. Suhteellisen selkeä viesti, että tänne sitä maitoa ja heti. (Tämä lapsi ei juo mitään muuta kuin maitoa. Ei suostu juomaan. Yritetty on viimeiset 6kk.) Kysymykseen "onko nälkä?" tulee vastauksena marssi syöttötuolille ja "meneekö V päiväunille?" vastaava käppäily pinnasängyn viereen.
*Puhe on toistaiseksi sillä tasolla, että joskus tulee "äitä" mutta ei mitään aavistusta tarkoittaako se allekirjoittanutta vai onko vain kiva hokema. Eilen kuultiin "tööttöö" kun tyttö leikki ralliratilla, josta kuuluu mm. tuollainen tööttäys. Vaikea sanoa tarkoittiko mitään.
Oma aika on siis kutistunut minimaaliseksi. Näin aamupäivisin sitä on yleensä tunnin verran, kun V nukkuu päiväuniaan, ja se aika tulee vietettyä mieluummin ihan jotain muuta tehden kuin tietokoneella istuen. Tämä kone on sellainen aikasyöppö ettei mitään rajaa, varsinkin jos rupeaa klikkailemaan mielenkiintoisen näköisiä linkkejä auki. Olen yrittänyt harrastella vähän ompeluksia, jotain valmistakin on tullut. Kamera vain on T:lla töissä päivisin mukana, joten mitään en koskaan saa kuvattua. Iltapäivisin tämä asunto on sen verran pimeä ettei kannata edes yrittää, luonnonvaloa tarvitsisi enemmän.
Asunto on kyllä ihan mukava, mitä nyt toisesta naapurista kuuluu ilta- ja yöaikaan sellaista meteliä, että epäilen vahvasti siellä olevan jonkinlaisen bordellin. Äänitehosteet ovat ainakin sitä luokkaa. Rasittavaa pidemmän päälle. Muuten siedettävät naapurit, eivät pidä pirskeitä tai muuta. Sauna on edelleen pesemättä, minä en tässä raskautetussa tilassani rupea kiekkumaan siellä. Ehkä viikonloppuna ohjeistan T:n kyseiseen puuhaan... Oma sauna olisi ihan jees.
Ja omat aivot, kuten tekstistä taas kerran huomaa. Tuntuu että mahassa vellovalla Nököllä on joku yhteys aivoihini; kun tyyppi kerran muljahtaa oikein kunnolla, niin ajatus katkeaa. Oliko tämä loppuraskaus näin haastavaa aikaa myös ensimmäisellä kerralla? Kiitos nyt kuitenkin edes siitä, että minulla on jokin omituinen rakenne lantion seudulla, josta johtuen lapsukainen killuu todella ylhäällä. Näillä viikoilla kun yleensä on jonkinlaista laskeutumista jo tapahtunut, niin eipä täällä vain moista näy --> ei tarvitse öisin herätä vessaan kun ei lapsen pää ole juuri napaa alempana. Jos ei V huutele yöllä niin saan nukkua yöni putkeen, ah mitä luksusta. Vastineeksi kyllä päivisin närästää, mutta se nyt on normaalia ilman raskauttakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti