Sadan kirjan listalle tuli yksi uusi luettu, Anna Kareninan luin loppuun joskus kevään mittaan. Se oli alkujaan kesken jo ehkä kymmenen vuotta, mutta viime kesänä ostin pokkariversion jostain marketista ja rupesin lukemaan oikein ajan kanssa. Aina välillä tuli pidempiä katkoksia lukemiseen, mutta minulla on sellainen outo muisti että parin rivin jälkeen olen taas täysin kärryillä vaikka kirja olisi ollut hyllyssä puolikin vuotta. Sain sen sitten luettua, ja pikku hiljaa olen saanut luettua muutakin.
Lapset alkavat olla sen verran isoja, että ehdin taas lukea. Olen aina ollut kirjojen suurkuluttaja, mutta tässä viime vuosien mittaan on tullut katkoa tahtiin. Aika paljon olen myös lukenut omaa kirjastoani läpi (minulla on ehkä parisensataa nidettä omissa hyllyissä), osin kahteen tai kolmeen kertaan. Hyllyistä löytyy niin klassikoita kuin ajantappopokkareitakin. En ole turhan ronkeli sen suhteen mitä luen, mutta catherinecooksonit ja daniellesteelit hyppään yli. Miinus romantiikka luen kaikkea mahdollista fantasiasta historiaan ja sotaromaaneista keittokirjoihin. Minulla on ollut tämä rajoitus aina, olen tylsä ja epäromanttinen ihminen joiltain osin.
Lapset ovat myös sen verran isoja, että ymmärtävät kirjallisuuden päälle. Meillä on päästy yli puhtaasta kuvakirjavaiheesta, eli siitä että kirjoissa on oltava isoja ja näyttäviä kuvia; myös nuorempi eli kohta viisivuotias viihtyy melkein kuvattomien kirjojen parissa. Tällä hetkellä kahlaamme läpi Eemelin koottuja metkuja, joka sekin löytyi omasta hyllystä. Eemelissä on mustavalkoinen, vähän tyylitelty ja harva kuvitus, mutta ihailtavan tarkkaan poika sitä seuraa. Kuvassa Eemelillä oli kädessä jotain, josta en saanut selvää, ja totesin että kyllä se varmaan selviää kun luetaan. Seuraavalla aukemalla mainittiin pajupilli, ja poika ilahtuneen tohkeissaan "äiti, se oli pajupilli mikä sillä Eemelillä oli kädessä!". Tarkka jätkä. Lisäksi Heinähattu ja Vilttitossu ovat salavihkaa hiipineet meille, niiitä on pitkänmuikea sarja vielä lukematta.
Toki kuvakirjojakin luetaan edelleen, yhteisenä suosikkina on Viiru&Pesonen. Niissä kirjoissa on huikea kuvitus! Ja tarina jota aikuinen jaksaa lukea. Minä kun en voi sietää suurinta osaa lastenkirjoista. Ne ovat joko typeriä tai outoja. Jostain syystä lapset myös onnistuvat kirjastosta löytämään kaikki sellaiset kirjat, jotka liittyvät joko kuivaksiopetteluun (so last season...), aiheeseen meille-tulee-vauva (no ei tod. tule) tai vanhempien eroon / jonkun kuolemaan tms. (ei ajankohtaista). Ymmärrän kyllä että näille kirjoille on tilausta - jossain muualla kuin meillä. Minä en periaatteesta koskaan anna niitä lainata, koska en halua lukea niitä. Katsotaan sitten uudelleen jos niistä joku joskus on ajankohtainen... (Ipanoilla on varmaan isona trauma kun ne ei saaneet kuulla miten opetellaan pois vaipasta - toiselta otettiin kylmästi vaippa pois ja toinen huusi ettei halua vaippaa.)
Facebookissa pyöri joku aika sitten 10 kirjaa jotka tekivät vaikutuksen -niminen haaste. Minua ei jostain kummasta syystä kukaan haastanut, ehkä siksi että kaikki tietävät etten joko muista näitä tehdä tai siksi etten osaa lopettaa vaadittuun määrään. Mutta listaanpa ne tähän. Lista ei ole missään tietyssä järjestyksessä, kirjat on listattu siinä järjestyksessä missä päähän putkahtaa:
1. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
2. Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä
3. Anja Kauranen: Arabian Lauri
4. Margaret Mitchell: Tuulen viemää
5. Anna Gavalda: Kimpassa
6. Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä
7. Charles Dickens: Kolea talo
8. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
9. A. W. Yrjänä: Arcana (runoja)
10. J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten herrasta (trilogia)
Ei siis mitään korkeakyldyyriä. Ei myöskään mikään varsinainen läpileikkaus kirjallisuusmaustani, mutta näitä nyt ainakin. Keitosta höystetään myös dekkareilla ja milloin milläkin hötöllä. Lopputuloksena varsinainen sekametelisoppa, joka pitää mielen virkeänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti