Ensinnäkin hajoaa talous. Muutaman epäselvyyden takia päivärahahakemus jumittaa edelleen odottamassa käsittelyä. Eilen tuli taas lisäselvityspyyntö. Mielestäni olen nämä asiat selvittänyt jo vuosia(!) sitten mutta tehdäänpä selvitykset uudestaan. No, kun tuloina on tällä hetkellä lapsilisät joista menee lisäksi opintotuen takaisinperintään 50€/kk, niin on niin sanoaksemme hiukan rahat loppu. Se opintotukiasiakin johtui pitkälti siitä, että en ollut varma milloin saavat paperini valmiiksi joten vahingossa tuli kuukauden opintotuki ylimääräisenä. Ja vaikkei se toisella asteella niin korkea olekaan, niin hankala sitä oli kerralla maksaa takaisin. Meni siis maksujärjestelyyn.
Toisena hajoaa pää. Ensin elimme kolme vuotta tiukasti aikataulutettua arkea, ainakin minä, koska lukujärjestys. Sitten olin mainitun 2,5kk 24/7 ohjelmatoimistona, ruoanlaittovastaavana, remonttiapulaisena ja yleisenä järjestysmiehenä, koska lapset eivät olleet päiväkodissa päivääkään sen jälkeen kun minulla oli viimeinen työpäivä toukokuun lopussa. No, ei siinä mitään, kesä suosi sitten lopultakin ja muksuille riitti kun vippasi ne vesipulloineen ulos. Huitelivat jossain naapurustossa ja leikkipuistossa, tulivat kotiin kun tuli nälkä. Onneksi ohjelmatoimistoa tarvittiin vain satunnaisesti sen räävittömän kylmän alkukesän jälkeen. (Kesäkuun 17. oltiin Hyvinkäällä jossa satoi räntää ja oli neljä astetta lämmintä, noin sivuhuomautuksena.)
Siinähän se kesä meni, itsekseen. Nyt onkin toinen ääni kellossa.
Isosisko on eskarissa joka päivä klo 9-13 paitsi tänään kun se on 9-12. Pikkuveljen kelkon päiväkotiin välille 9.30-14.30 - sillä on osapäiväpaikka. Minulle jää siis noin 3 tuntia päivään, jolloin pitäisi tehdä jotain. Tai saisi.
Minä en osaa. Olen niin totaalisen kyllästynyt tähän kotona olemiseen että oksat pois ja pala latvaa. Olen laittanut työhakemuksia mutta mitään ei ole vielä löytynyt. Nyt on mennyt neljä päivää jolloin kotona ei ole päiväsydämellä ketään - ja minulla menee hermo.
Olen toki tehnyt kaikenlaista. Muun muassa ommellut (niistä kuvia kyllä jossain vaiheessa). Mutta se on vähän hankalaa kun hommat joutuu keskeyttämään siinä vaiheessa kun tytön eskari loppuu, typykkä kun haluaa että haen sen kotiin ainakin toistaiseksi*. Yleensä siinä vaiheessa hommassa olisi paras flow, kun kello tulee 12.45 ja pitää ruveta kiskomaan silitysraudan johtoa seinästä. Ja sitten on välipalapuuhaamiset ja kahdenkeskiset keskustelut tytön kanssa, ja pitää hakea pikkuveli päiväkodilta ja ryhtyä taas erotuomaroimaan jne.
Toki onhan se kivaa että on se vajaa kolme tuntia rauhallista työaikaa per päivä. Olen saanut tehtyä kummitytölle kaikenlaista vaatetta, joita kesällä lupasin tehdä. Olen saanut rauhassa kirjoitella työhakemuksia ja muuta vastaavaa. Ehkä tämä vaatii vähän totuttelua ja uuteen aikatauluun tottumista, mene ja tiedä. Saa nähdä kauanko tätä jatkuu, töitä on alueella tarjolla huonosti ja kovin kauas ei ole kannattavaa lähteä jos tarjolla on jotain osa-aikahommaa. Mutta katellaan.
 |
| Eskarilainen. Ja tietä riittää... |
*Meillä voi antaa luvan, että lapsi saa kulkea yksin eskariin ja kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti