En ole kahteen vuorokauteen astunut tuosta ovesta ulos, mennyt rappukäytävään ja sieltä kadulle. Ei ole huvittanut. Olen istunut tässä koneen ääressä, naputellut, naputellut, naputellut. Välillä olen istunut keittiössä ja näpräillyt nukenperuukin kanssa.
En ole kyllä juuri syönytkään. Enkä juonut. Pitäisiköhän asialle tehdä jotain.
Tänään on pakko mennä ulos, käydä hakemassa muori asemalta ja leikkiä muutenkin normaalia. Hoitaa asioita erinäisissä paikoissa, toimittaa väärään osoitteeseen kannettu kirje takaisin postiin ja niin edelleen.
Joskus tuntuu ettei jaksa leikkiä normaalia, ja silloin tulee se mitä kaverit sanoivat rasittavaksi jutuksi. Pistän kännykän kiinni, mielellään verhot ikkunoiden eteen, otan ovikellon "pois seinästä" (täällä se onnistuu vain tunkemalla sukka kilisijään), pistän kuulokkeet korville ja uppoudun omiin asioihini. Lähinnä kirjoittamiseen. Tämä nettisysteemi on ihan kelpo sormiharjoittelua, mutta todellinen Suuri Romaani (hah!) piileskelee koneen kovalevyllä. Sitä olen tässä pari päivää työstänyt. Kyllä se siitä, ainakin valmistuu joskus jos kohta se ei kyllä ole millään muotoa julkaisukelpoinen. Siihen minusta ei ole, kirjoitan mieluummin itselleni kuin ihmisille.
Sitä välttää kritiikin tuolla tavalla aika hyvin, kyllä, se on sanottava, mutta (no, keskenhän tuo kyllä edelleen on) en minä sitä kaipaakaan. Tiedetään, ei voi kehittyä jos ei saa kritiikkiä, ja niin edelleen, mutta miksi pahoittaisin mieleni turhalla kritiikillä kun tavoitteeni ei ole koskaan julkaista mitään? Eikö ole parempi, että kukaan minua itseäni kriittisempi (ja minä olen kriittinen, ainakin pari vuotta tekstin kirjoittamisen jälkeen) ei näe onnettomia kyhäelmiäni, jos minä saan niillä hyvän mielen ja kuvittelen osaavanikin jotain? Jos joku näkisi nuo tekstit, saisin varmasti "rakentavaa palautetta" ja lopettaisin koko homman. Huomaatteko, minulla on terve itsekritiikki. Niinpä pidän tämän piilossa ja huvittelen omilla tavoillani.
--
Niin kerta.
--
Sinänsä jännä juttu on se, miksi tämä työhuone on ainoa paikka (olohuoneen lisäksi), jossa pystyy kuuntelemaan olohuoneessa olevia stereoita. Kaiken järjen mukaan äänen ei pitäisi kantaa tänne asti, mutta siltäpä vain kuulostaa. Täytynee olettaa että tuo ääni ei ole kuullutkaan mistään fysiikan laeista, jotka koskevat ääniaaltojen heijastumia. Tai sitten on, ja minä olen unohtanut ne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti