Maitokahvi jäähtyy paperimukissa. Yritän pitää silmiäni auki, olisi sittenkin kai pitänyt ottaa tavallinen musta kahvi. Samaa kahvia tuo on, samasta automaatista, eikä sinne täytetä kuin yhtä lajia kahvijauhetta. Niin että ei kai sillä ole väliä. Maitokahvi ei närästä niin hirveästi. Tai sitten vain kuvittelen. En saisi juoda kahvia kuin pari kupillista päivässä refluksitaudin takia, mutta useimmiten tulee juotua enemmän. Viikonloppuisin juon sitä sitten vähemmän. Ihan kuin se muka johonkin vaikuttaisi. Refluksitauti on muutenkin tympeä. Vaaraton (kyseessä on vain ruokatorven sulkijan heikko toiminta) mutta tympeä. Syömisen jälkeen ei kannata kumartua vaikkapa kengännauhojen solmimisen takia – ruoka pyrkii ylös. Rasvaiset ruoat ovat kiellettyjen listalla. En minä niistä niin perusta. Ainoastaan suklaarajoitteisuus harmittaa, tosin ei senkään pitäisi kun peiliin katsoo.
Töitäkin pitäisi tehdä, mutta väsyttää enkä oikein tiedä mitä tekisin. Aikovat kai pinnoittaa tänään, haju on kuulemma hirveä, pitäisi keksiä toimistohommia mutta niitäkään ei ole, kenttähommia olisi sitäkin enemmän. Joitain tilausten läpikäyntejä olisi, jos tekisi nuo viime viikolta jääneet keskeneräiset kenttähommat ensin pois alta ja siirtyisi sitten niihin paperitöihin. Ovatko ne paperitöitä jos ne tehdään enimmäkseen tietokoneella?
Jotenkin tunnen itseni vanhaksi. Viikonloppuna oli vähän puhetta lapsista ja häistä ja asunnoista. Tällä hetkellä asumme hiukan yli 40m2:n yksiössä, jossain vaiheessa se käy ahtaaksi, mutta minne seuraavaksi? Toivomme seuraavan asunnon olevan sellainen, ettei siitä tarvitse heti olla muuttamassa suurempaan/parempaan. Ei siis mitään vanhoja kunnan vuokrataloja, kiitos. Mieluummin jotain vähän uudempaa, jotain missä ei ole naapureita ihan vieri vieressä.
Saa nyt nähdä mikä näistä ensimmäisenä toteutuu.
Itsensä vanhaksi tunteminen johtuu puolestaan siitä, että kukaan kavereistani ei ole tällaisia ilmeisesti vielä suunnitellutkaan – mutta kai se jonkun on oltava ensimmäinen.
Minä en enää syksyllä jatka opintoja. Olen tehnyt päätökseni. Ei siitä mitään tule, että kituuttaa kursseja läpi huonoilla arvosanoilla kun ei kiinnosta. Ainoa kurssi joka viime vuonna meni hyvin, liittyi alaan tavallaan vain etäisesti, noin sisällön kannalta. Seuraavaksi kyselen töitä, jos vaikka jatkaisivat tätä kesäpestiä pidemmälle. Jos eivät, niin sitten katsellaan jotain muuta. Kyllä sitä jotain löytyy. Aina on löytynyt.
I dont' give a damn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti