Ulkona on selvästi syksympi kuin monena aikaisempana päivänä. Käväisin äsken kaupassa, hain eilisistä ostoksista unohtuneen pyykinpesuaineen, ja taivaalta satoi hyvin kylmää vettä. Sen verran kylmä oli, että hengitys huurusi. Syksyksi se on muuttumassa, pakko uskoa.
Asiat ovat paremmalla mallilla kuin pitkään aikaan. Koska en nyt ole jatkamassa opiskeluja, rupesin kyselemään töiden perään. Sinnikkyys palkittiin; torstaina kävin allekirjoittamassa jatkosopimuksen, tosin vähän eri hommiin mutta varastotyötä kuitenkin. Määräaikainenhan se on, mutta alku ainakin. Toistaiseksi voimassaolevista sopimuksista voi lähinnä vain haaveilla. Työn määrä tuskin ainakaan vähenee tulevaisuudessa, joten hyvällä syyllä uskon, että minullekin töitä riittäisi tämän sopimuksen päätyttyä.
Vietämme kotiviikonloppua. T on rakentelemassa autoaan, minä touhuilen omiani ja pesen samalla pyykkiä. Kaksi koneellista on pestynä, saman verran vielä odottaa pyykkikorissa. Miten ne ovatkin päässeet unohtumaan viikolla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti