sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Materiaa

Se on kumma homma, että joka ikiseen asuntoon joutuu hankkimaan uudet ikkunaverhot tai vähintäänkin muokkamaan radikaalisti niitä entisiä. Kaapissa on kohtalainen kokoelma entisten asuntojen hankintoja, joita pitäisi kaikkia lyhentää, suurinta osaa vähintään 40cm, jotta niitä voisi harkita ripustavansa ikkunaan. Eikä kaupastakaan löytynyt lyhyempiä. Sekin on kumma homma, että silloin kun tarvitsee ehdottomasti vähintään 220cm pitkää ikkunaverhoa, on tarjolla 180cm:stä. Ja päinvastoin.

Aamulla olin niin tarmokas, että lyhensin yhden parin voilee-verhoja, ihan kaupan paketista otettuja. Olin ovela ja otin ne mukaan kyläreissulle tänne vanhempien luo, muorilla on saumuri ja parempi ompelukone kuin minulla. Ja rutkasti suurempi ruokapöytä jota voi käyttää ompeluun. Siinä on selkä kovilla kun normaalia matalamman ja pienemmän ruokapöydän ääressä kumartelee ompeluhommien kanssa, joten en yrittänytkään lyhentää niitä meillä kotona. Suurempi ruokapöytä olisi kiva, nykyinen pirttikalusto on pelastettu kaatopaikkalavalta, hiottu vanhat lakat ja maalit pois ja lakattu sävylakalla uudenveroiseksi. Taisi olla jostain 70-luvulta peräisin, ja yleisesti herätti ihmetystä se seikka, että mitähän on liikkunut sen ihmisen päässä, joka oli maalannut penkkien istuinosat sekä pöytätason kirkkaan keltaisella maalilla...

Muuton jälkeen pitää yleensä myös hankkia aina kalusteita, paitsi jos muuttaa pienempään asuntoon, jolloin niitä pitää hävittää. Meillä hävitettiin viime muutossa kirjahylly, joka oli mallia "naapurin varastosta pelastettu lastulevyhirvitys". Nyt pitäisi ostaa uusi. Ja keittiöön pitäisi ostaa ns. vitriinikaappi kaikelle astiasälälle. Meillä on ihan liikaa astioita, tiedetään, mutta en saa niitä heitettyä pois, kas kun ovat suurimmaksi osaksi Arabiaa ja Iittalaa. Pari puolitusinaista halpalasisarjaa on, niiden kanssa teen vielä jotain radikaalia. Ja sitten on vaaleansinistä Kultakeramiikkaa, jota en raaski hävittää mutta josta en erityisemmin pidä, lukuun ottamatta teekuppeja. Ne ovat aika kivan kokoiset. Se vaaleansininen vain ei silmääni miellytä, en ole sinisen ystävä oikein missään muodossa. (Pääsin juuri eroon sinisestä käytävämatosta, tilalle tuli poltun tiilen ja okran sävyinen matto. Ihana.)

Olen näköjään kauhea materialisti. Haluaisin olla olematta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti