Ynnäilin tuossa viikkoja. Nyt kun on tilanne se, että viikkoja on 34+3, on lapsukainen käsittääkseni noin kolmen viikon päästä täysiaikainen ja periaatteessa valmis tulemaan maailmaan. Siis täh? Nytkö jo tämä "yhdeksän kuukautta henkisen kasvun ja valmistautumisen aikaa" (suora sitaatti neuvolapropagandasta) on käytetty ja tässä pitäisi olla kykenevä vanhemmuuteen? Ei siltä tunnu. Enemmänkin tuntuu siltä, että minun kohdallani on joku kytkin jäänyt kääntämättä on-asentoon ja tämä raskaus on hujahtanut tietoisuuden ohi. Fyysisiä kremppoja tai suuria muutoksia kropassa ei ole näkynyt, eikä näitä kuuluisia itkupotkuraivareita saati muita henkisiä omituisuuksia ole tavattu. "Kehonkuva" (karmeita termejä noista oppaista löytyy*) ei ole suuremmin muuttunut. Olen koko aikuisikäni ollut varsinainen daami, joten vatsa tuli näkyviin vasta tässä loppuaikana - rintavarustus on kuin ei raskaudesta olisi tietoakaan, eli entisellään. Tosin siinäkin on tarpeeksi. Kiloja on tullut noin viisi, ja veikkaan että ne ovat täysin tuossa kohdun tienoilla. Toivottavasti ei tule enempää jolloin on todennäköistä että kaikki ylimääräinen jää laitokselle.
*Muutenkin tuntuu, että nuo oppaat on suunnattu ihan jollekin toiselle kohderyhmälle. En tunnista itseäni niistä. Mikään ei tunnu kornimmalta kuin se, kun kehotetaan laulamaan vatsalle kehtolauluja. En osaa sellaisia, paitsi yhden ja senkin rankasti nuotin vierestä menevällä sävelellä. Laulaa toki voin muuten. Useimmiten autossa CD:n soidessa stereoissa, mutta kotioloissa muutenkin. Valikoimassa on kaikenlaisia lauluja Ultra Bra:sta CMX:ään. Viimeksi loilottelin CMX:n Kirosäkeitä. En usko lapsen tekevän eroa tuon tai jonkun kehtolaulun välillä. Tai mistäs sitä tietää, ja joudun vielä maksamaan kalliisti sen, että lauloin lapselle vääränlaisia tuutulauluja. Jos ei nyt sentään.
Kolmen viikon päästä on muuten tarkoitus lähteä kotipuoleen kisoihin. Äitimuori nauroi puhelimessa, että saatkin sitten painella suoraan laitokselle kunhan tänne pääsette. Lienee totta toinen puoli, sillä matkaa kotipuoleen on noin 150km ja puolet siitä saa rytyytellä syrjäperäntakusten routavaurioteillä. Hiacessa kun vielä on matkustusergonomia niin olematonta, että eilen jo tuntui olo aika omituiselta, niin täytyy todeta että on se hyvä kun kotoa on laitokselle matkaa kilometri. Pitääköhän varalta pakata se kuuluisa "sairaalakassi" mukaan, ihan vain varmistaakseni sen ettei sitä sitten tarvita? Se kassi pitäisi kuulemma muutenkin olla mielellään nyt jo pakattuna. Eipä taida olla...
Jälkikasvu on edelleen tukevasti pää ylöspäin, ja nyt se alkaa jo haitata olemistani. On hankala köykkiä mitään lattialta kun jonkun pää junttautuu kylkiluihin. Ei taida kääntyä ennen torstaita. Pitäisi muistaa kysyä että mitäs sitten tehdään. Varmaa tietoa en ole saanut mistään, en edes ole varma siitä onko torstain ultra kontrolli tuon perätilan takia vai kasvun seurantaa varten. Kukaan ei kerro mitään jollei osaa juuri oikeaa kysymystä tehdä, ja minä ilmeisesti en osaa. Neuvolasta veikkasivat ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta mene ja tiedä. Siellä veikkailtiin, että voi olla että on perätilakontrolli ja saattavat sitten antaa lähetteen synnytyssairaalan äitiyspolille, jossa ehkä saatetaan yrittää kääntää lasta.
Paljon epävarmuustekijöitä. Ärsyttävää. Minä tahdon faktoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti