On ollut vähän hektistä viime viikkoina. Tytär on harjoitellut huutamista ja kitinää kokopäivätoimisesti, nukkumisestakaan ei ole tullut mitään. Neuvolalääkäri veikkaili koliikkia, mutta käsittääkseni koliikkihuuto ilmenee iltaisin ja paljon pahempana kuin meillä tapahtunut äänijänteiden verryttely. Epätoivo siinä oli jo perjantaina iskeä, sängyssä parkuivat rinnakkain niin äiti kuin lapsikin. Viikonloppuvisiitti vanhempieni luona kuitenkin pelasti tilanteen; pienimuotoisen "lapsenhoitokuulustelun" jälkeen äitini totesi että ei tällä mikään koliikki ole (kokemuksen syvä rintaääni puhui, allekirjoittanut on ollut koliikkivauva), tämä on vain yliväsynyt.
Sen jälkeen minut passitettiin viettämään omaa aikaa ja mummu rupesi hoivailemaan lapsukaista. Kahden päivän "puoli tuntia hereillä, sitten torkuille" metodin jälkeen sain mukaani aivan kuin uuden vauvan. Kätinä ja huuto vähenivät noin 90%, minkä lisäksi nyt nukutaan kuten vauvan kuuluukin. Onneksi äitini on sen verran nuori, ripeäotteinen ja toimelias että jaksaa ja viitsii auttaa avutonta. Veljen kanssa tuumittiin että äiti on ruvennut täysipäiväiseksi jos ei ehkä ihan täysipäiseksi mummuksi. Mikäs siinä, alle viisikymppisenä jaksaa hyvin.
Sitten muuta. Olen alkanut harkita tulevaisuutta. Minulla on auttamattomasti vanhentunut koulutus, joten sille alalle ei liene todellisia mahdollisuuksia työllistyä. Tietotekniikka-ala menee eteenpäin valonnopeudella, ja omat tietoni ovat vuosia vanhoja. Jotain muuta on siis keksittävä. Varastotyö tuo ehkä säännöllisen tilinauhan, muttei täytä mielekkyysvaatimuksia. Haluan työn, jossa on jonkinlaiset vapaudet päättää omista tehtävistään sekä työajoistaan ja tilaa luovuudelle, omille mielipiteille ja näkemyksille. Nämä kriteerit täyttyvät yrittäjyydessä, jos vain valittu ala sen antaa myöten, ja kohdallani näin olisi. Tarvitsisin vain vähän tietopuolista koulutusta, mielellään kurssimuotoista, jossa halutut asiat käytäisiin tiiviillä tahdilla läpi. Pitää selailla koulutustarjontaa netistä, harmi vain kun täältä periferiasta on pitkä matka joka paikkaan. Lapsen kanssa joutuu miettimään asioita toisella tavalla kuin yksin, mutta eiköhän sitä jonkinlaiseen ratkaisuun päästä sitten jos tarvetta on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti