Tyttären jokailtainen nukkumaanmeno on ollut hieman haasteellista alusta alkaen. No, luetaan pois ne muutama ensimmäinen päivä jolloin nukahti kun vatsa täyttyi. Mutta sen jälkeen.
Kevyimmilläänkin nukahtaminen on vaatinut 20min-1h sylissä hyssyttelyä, eikä sekään välttämättä ole riittänyt vaan sänkyyn laskemisen jälkeen on hiljaisuutta kestänyt ehkä vartin ja sitten sieltä on killitellyt pieni silmäpari että hei, heräsin jo. Eihän siinä sitten enää voinut nukahtaa, vaan sama sylihyssyttely uusiksi. Pahimillaan kolmesti.
Sitten luin jostain opasvihkosesta, että nelikuinen vauva alkaa tehdä eroa nukahtamis- ja heräämispaikan välillä. Että jos sylissä nukahtaa ja sängyssä herää, saattaapi tulla säikäys ja huuto. Yöllä. Olin hetken aikaa että ei. Tätä meillä ei enää kaivata. Onneksi peliä ei ole vielä hävitty, vielä on aikaa ruveta totuttamaan tyttöä omaan sänkyyn nukahtamiseen.
Menihän siinä muutama ilta niin että tyttö sänkyyn, tutti suuhun ja hyvää yötä. Ja sitten nosteltiin muutaman kerran syliin-sänkyyn-syliin kunnes urvahti syliin. Iski epätoivo. Sitten tajusin tytön menevän "piiloon" aina kun nukkuu päiväunet, ts. kääntää kasvonsa makuupussin liepeen suojaan, mutta tämäpä ei onnistunutkaan sängyssä peiton kanssa. Illalla kaivelin kaapista kummitädin antaman ihanan Teddykompanietin unirievun, annoin sen tytölle ja kah, vartin päästä vallitsi hiljaisuus. Lapsi nukkui kertalaakista, kasvot puoliksi unirievun alle käännettyinä. T:kin ihmetteli että ihanko oikeasti se meni kerrasta nukkumaan.
Jännä nähdä tapahtuuko sama tänäänkin.
Yöt ovat muutenkin muuttuneet haasteellisemmiksi. Pitkän aikaa riitti yksi herätys noin klo 3-4 välillä. Nyt herätään säännönmukaisesti välillä 1-2 ja 5-6. Sama rytmi kuin kuukauden iässä. Minä liputtaisin pidempien* pätkien puolesta. En tiedä enää mikä tähän auttaisi, jonain iltana on saatu ensimmäinen pätkä pidemmäksi antamalla illalla lisäksi tilkka korviketta (käsittääkseni sulaa rintamaitoa hitaammin) koska lapsi syö erittäin vähän päivisin ja on erittäin nälkäinen öisin. Mutta nähtiinpä viime viikonloppuna sekin ihme, että tyttö söi klo 19.00, ei huolinut mitään ruokaa ennen nukahtamistaan klo 22 ja heräsi aamulla klo 4.30 ensimmäisen kerran. Niin että ota tästä selvää mikä milloinkin toimii.
Ja siitähän ei edes puhuta, miten pitkään milloinkin nukutaan. Nimimerkillä "heräsin kuudelta tänään".
Kuten kirjoituksista ehkä huomaakin, minulla ei ole pahemmin elämää nykyisin. Ja se olematonkin elämä pyörii yhden 5,5kg ripakintun ympärillä. Happanen neljän seinän sisällä, en juuri näe muita ihmisiä kuin T:n ja satunnaisesti kaupan kassan. Naapurissa on kyllä lapsiperhe, mutta perheen rouva ei edes suvaitse vastata tervehdyksen jos sattuu olemaan yhtä aikaa postilaatikolla, joten se siitä mahdollisesta seurasta. Ja kun paikkakunnan syntyvyys on max. 30 lasta/vuosi, niin eipä juuri ole äiti-lapsi-piirejä täällä päin. Netti on ainoa henkireikä nykyisin, ja epäuskoisena tuhahtelen kun pienten lasten äidit valittavat että on tylsää. "No kävin mä yksin kaupungilla kahdesti tällä viikolla, sitten oli Mirjan synttärit ja käytiinpä parilla lasillisella, mut on mulla tylsää silti." En ehkä kehtaa edes kertoa mitä mieltä olen.
Ja ehkä huomaa myös sen, että ajatukseni eivät oikein pysy nykyisin kasassa kahta sekuntia pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti