Apua

Nyt tästä ei pääse yli ei ympäri. Se vaanii nurkan takana, valmiina käymään pahaa-aavistamattoman (tai aavistavankin) kimppuun. Kalenterissa killottaa ensimmäinen joulukuuta, eli ei se periaatteessa yllätyksenä tule. Se että kohta on joulu.

Minä vain en ole jouluihminen, en yhtään. Joulunvietto on viimeiset vuodet ollut yhtä kuin joulu anoppilassa, ja tuska ja ahdistus sitä härdellin määrää. Ihan väärät perinteetkin. Tänä vuonna lisämauste soppaan tulee siitä, että minun vanhempani ja T:n äiti ovat omilla tahoillaan sitä mieltä, että voisimme viettää joulun siellä. Totta kai kaikki haluavat viettää joulua tuollaisen pikkupipanan kanssa, olletikin että kyseinen lapsi ei tajua asiasta hölkäsen pöläystä. Olo on hieman kuin köydellä vetokisassa. Tuonnetännetuonnetänne. Haluaisin tehdä kompromissin ja viettää joulun täällä omassa kodissa. Meillä se ymmärrettäisiin, mutta T:n suku voisi nousta sotajalalle, anoppi saattaa olla jo nyt. Noh, onhan jonkun oltava se huono miniä, jotta riittää akoilla päiviteltävää.

Ja totta kai kaikki tahot kyselevät lapsen joululahjoista. Hmm... no vaatteita se ei tarvitse, lelujakin on... laittakoon kukin mitä haluaa, en ota kantaa kuin yhteen asiaan. Siinä onkin hieman miettimistä.
Miten ilmaistaan kauniisti se, että kiitos älkää ostako mitään nallepöhejä tai muumeja, missään muodossa? Yritän välttää lapsen opettamista siihen, että kaikkien tavaroiden on ehdottomasti oltava jonkin nallepöhin koristamia. Kyllä se sen ehtii keksiä itsekin, joskus muutaman vuoden päästä. En missään tapauksessa halua että jokaista lastentarviketta koristaa joku ison yhtiön mölliskö. (Sitä alkuperäistä A. A. Milnen otusta vastaan minulla ei ole mitään, vaan tätä Disneyn versiota.) Tulkoon vaikka kahdesti vaaleanpunainen prinsessakausi, joka menee yleensä ohikin, kunhan ei tule nallepöhkautta - ainakin tuttavapiiriä seuranneena nuo eivät mene ohi.
Äidilleni kyllä sanoin ihan suoraan, että meille ei tarvitse ostaa mitään edellä mainittuja tuotteita, mutta se nyt onkin eri asia. Se on tottunut mielipiteisiini. Samoin veljeni. Mutta entä T:n veli ja äiti ja muut? Jos sanon että meillä on vakava nallepöh-allergia?

***

Vielä se, että olen kukkunut tänään jo puoli seitsemästä. Lapsi vetää sikeitä ja minä kärvistelen. Selkä vinkuu armoa, niksautin sen jotenkin perjantaina kun otin takapenkiltä turvakaukaloa, lapsi siellä kyydissä. Tuollainen kaksiovinen auto on kuin luotu perheautoksi. Kaukalo+telakka-yhdistelmäkin tekee jo tiukkaa, naftisti pystyy istumaan etupenkillä. En edes halua kuvitella mitä sitten kun turvaistuin tulee ajankohtaiseksi. Ja etupenkillehän sitä ei tietenkään saa kun on turvatyynyt joita ei saa kytkettyä pois.