keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Monenlaisia juttuja

Ei nyt ole oikein joulutunnelmia täällä. Tämän kuluvan vuoden loppupuolisko on ollut sellaista aikaa, että jos voisin niin unohtaisin sen. Huonoja ja huonompia uutisia on tullut tasaiseen tahtiin eri suunnista. Ihmisille on ilmoitettu yt-neuvotteluista, on tullut lomautuksia tai sitä luvattua työpaikkaa ei enää olekaan löytynyt. Useampi ihminen on ollut sairaalassa.
Viime keskiviikkona tuli suruviesti; tavallaan sitä tiedettiin odottaa mutta ei ihan vielä. Ei ihan näin yllättäen kuitenkaan. Joulun jälkeen hautajaiset.
Pitäisi löytää vaatteita, kukkia, muistolauseita. Voiko laittaa jakun, joka on musta mutta valossa saattaa hohtaa metalliselle? Onneksi tyttärelle on jo olemassa valkoinen virkattu pitsimekko, kiitos äiti.

Huomenna pitäisi mennä näyttämään tyttöä jälleen neuvolaan, onneksi käynnit harvenevat tämän jälkeen. Tähän asti on käyty kerran kuussa, nyt harvenevat joka toiseen kuukauteen. Sielläkin on nykyään vähän rasittava käydä, kun tyttö nyt on hiljaisempaa sorttia eli ei juuri juttele, eikä naura ääneen kuin kutitettaessa tai lentokonetta leikkiessä. Viimeksi täti oli jo ihan varma että kyllä sillä on suussa tai kielessä joku vika. Ja sehän oli huolestuttavista huolestuttavinta, kun viisikuinen lapsi ei ryöminyt. No ei ryöminyt, ei. Minkäs minä sille teen, jos ei lasta kiinnosta? Nyt se ryömii, kunhan edessä on jotain tarpeeksi mielenkiintoista, kuten kaukosäädin tai vaippa. Muuten voi ihan rauhassa rapsutella mattoa tai vilttiä. Saa nähdä tuleeko siitäkin noottia, että tyttö on kiinnostunut räpeltämään esineitä sormillaan, eikä vie niitä suuhun. Toki joskus maistellaankin, mutta kiinnostavampaa on se, miltä ne tuntuvat sormissa ja millainen ääni lähtee kun jotain rapsuttaa. Pinsettiote on ollut kohta kuukauden aluillaan, pienet esineet kuten naksut otetaan kolmella sormella kiinni.*
Ihme asioista tuollakin stressataan. Ketään ei sen sijaan kiinnostanut se, että lapsen painonnousu oli jo kolmikuisena hidastunut, vasta nelikuisena siihen havahduttiin, kun nousu oli käytännössä pysähtynyt. Muori vilkaisi tytön neuvolakorttia ja tokaisi "miksi helkkarissa ne odotti neljään kuukauteen asti ennen kuin sanoivat mitään, näkeehän tuon jo tästä että on hidastunut liikaa. Kolme-ja puolikuisena olisi pitänyt laittaa painokontrolli". Ei olisi ollut edes neli- ja puolikuisena, jos en olisi vaatinut. Siinä sydän syrjällään kun lääkäri sanoo että jos ei paino nouse niin lastenlääkärille mars.

* Kumma homma, kaikkialla hoetaan että lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät omaan tahtiinsa, ja neuvolassa ollaan heristelemässä sormea jos ei heti jotain tapahdu kun se iän puolesta olisi mahdollista. Luojan kiitos lapsi kääntyi selältä vatsalleen 4kk vanhana ja teki ensimmäiset hampaansa 5kk iässä, ettei noistakin narahdettu.

Joopa joo, valivali.

Ihmettelyä herätti eilen se, että olo oli kuin krapulassa. Lauantaina tosin join yhden drinkin ja vielä konjakin, kun olimme pikkujouluissa. Palelin, en taaskaan osannut varautua siihen että kylmä siellä on. Tuttavapariskunnan mies sitten toi konjamiinin, että siinä on lämmikettä. Niin että sainko sitten jonkun myöhäiskrapulan, kun iltapalaksikin teki mieli vain kurkkuvoileipiä (kaverin kanssa syötiin niitä krapuloissa joskus vuosia sitten)?

1 kommentti:

  1. Omituista menoa teidän neuvolassa. Meillä tytsy kääntyi ekan kerran päälle viiskuisena, on nyt puoli vuotta eikä ryömimisestä tietoakaan, eikä hampaistakaan. Neuvolatäti tuumi vaan, että tuo on muutenkin niin rauhallinen ja harkitseva, että mikäpä kiire sillä.

    VastaaPoista