torstai 4. joulukuuta 2008

Kaksi yhden hinnalla

Tuollaiset kaksi yhden hinnalla- tarjoukset ovat sitten mukavia. Siinä tuntee päässeensä ihan voitolle, kun aikoo hankkia yhden ja saakin samalla rahalla kaksi. Aivan kuin olisi säästänyt jotain. Vaikka alun perinkin aikoi ostaa vain yhden.
Meillä on ihan selvästi siirtynyt tämä sulovileen- ideologia myös tyttärelle, sillä tänä aamuna löytyi ikenestä pilkottamasta kaksi pientä hammasta. Siellä ne sievästi vierekkäin nököttävät, minun suureksi hämmästyksekseni. Missä ihmeen välissä lapsi nuo ehti tekaista?
Ei ole näkynyt ylimääräistä kitinää, Vilijonkasta* nyt puhumattakaan. Ei kuumeilua, ei huonoa syömättömyyttä, ei ylimääräistä yöheräilyä. Ei mitään. Ei Vilijonkkaa, luojan kiitos. Kuolaa kyllä, mutta tyttö nyt on ikänsä ollut hirveä kuolaaja, eli ei mitään uutta. Silti suussa on kaksi pikku nököä.
Neuvolantäti ehti jo viimeksi julistaa että nuo edellämainitut oireet tulevat kun lapsi rupeaa hampaita toden teolla tekemään. Onneksi poikkeus vahvisti säännön ja selvittiin ilman. Hauskinta on se, että vielä eilen kurkkasin tytön suuhun ja totesin ettei mitään hampaita ole vielä pitkään aikaan tulossa; ei punoitusta tai turvotusta ikenissä. Hammasratsioita olen pitänyt muutaman päivän välein, ja silti yllättivät.
Onneksi näin päin. Olen ollut vähän hermot kireällä viime aikoina, kun tyttö on mennyt huonosti nukkumaan joinakin päiväuni/yöunikertoina, ja pelkäsin että mitäs kun tähän vielä tulee hampaidenteko lisäksi. Kuka sitten jaksaa, kun äiti on väsynyt kaikkeen ihan silkkaa yksinäisyyttään? Onneksi ei tarvinnut sitä koetusta kokea.

Nyt on rauha maassa, tyttö päiväunilla ja minulla olisi vielä hetki aikaa itselleni. Taidanpa paneutua joululahjojen tekoon, eräät pikkutytöt saavat nuken puvuston lahjaksi.

* Vilijonkka on se, kun tyttö kitisee, huutaa ja kirkuu eikä missään ole hyvä, ei mitenkään päin. Nukkua ei voi eikä syödäkään. Tytön vaari tämän Vilijonkan keksi, kun lapsi oli oikein kiukkuinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti