tiistai 23. syyskuuta 2014

La belle epoque - not!

"Jag är halvåret av mörker i landet som gud glömde"*. Tack, Jocke! Sinäpä sen sanoit.

Minusta ei saa syysihmistä, ei tekemälläkään. Tiedän monia, joiden mielestä syksy on ihanaa aikaa, kun tulee (liian aikaisin!) hämärtyviä iltoja, raikkaita aamuja (pidän kyllä enemmän lämpimistä aamuista!) ja saa käpertyä takkatulen ääreen (joo, on meilläkin takka, ja sitä on pakko lämmittää jos meinaa torpassa tareta - ei kuulkaa oo sähkölämmitystä tai muuta tasalämpöä). En ole koskaan pitänyt syksystä, varsinkaan koska se on talven edeskäypä ja talvea jos jotain minä inhoan. Sydämen pohjasta saakka. Olen inhonnut aina, mutta aikuisiällä erityisesti. Ja joulua inhoan oikein raskaimman kautta, vaikkakin lasten myötä sitä inhoa on joutunut vähän piilottamaan. Pysyttelen niukin naukin elossa talven, ja tokenen vasta maaliskuussa. Luultavasti poden pahaa kaamosmasennusta - voisin ainakin tehdä amatööridiagnoosin koska valon määrä vaikuttaa selvästi yleiseen innostuneisuuteen. Talven mittaan minua ei kiinnosta oikeastaan mikään, odotan vain kevättä. 

Olen kevät- ja kesäihminen. Tyylipuhtaasti ja täydellisesti. Herään taas kunnolla eloon puolen vuoden päästä, maaliskuussa. Virkistyn kun tiedän että päivät tästä pitenevät - ei väliä sillä vaikka hitaastikin, koska ne joka tapauksessa pitenevät. Syntymäpäivälläni ja kevätpäiväntasauksella ei ole montaa päivää eroa, joten tämän voinee laittaa sen piikkiin. Olen syntynyt kevääseen, kasvavan valon päiviin, miksi minun siis pitäisikään pitää pimenevästä?

Talvi on sitä pahempi, mitä enemmän on lunta ja pakkasta. Viime talvena ei ollut oikein kumpaakaan, mikä ei näille leveysasteille ole tyypillistä, ja jotenkin kieroutuneesti selvisin sen takia talvesta suhteellisen pienin vaurioin. Loppiaiseen mennessä oli satanut kertaalleen runsaammin lunta (lokakuussa, arvatkaa vain säikäyttikö!) ja sen jälkeen lumi tuli ja meni, tuli ja meni. Jouluna taisi olla mustaa, päätellen siitä miltä näytti loppiaisena. 

Osa pihamaasta 6.1.2014.


Voitaisiinko vain mennä talviunille tässä syyspäiväntasauksen korvilla, ja herättäisiin sitten kun taas alkaa tulla valoisaa? Tai voitaisiinko edes tehdä niin, että antitalvi-ihmiset saisivat vapauden toimia vajaalla teholla kevääseen saakka, ja nostaa työtehoa sitten kun valoa taas on?

(*Alun lainaus on Kentin kappaleesta La belle epoque)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti