Leg godt!

Jos joku ei sitä tiennyt, niin LEGO-palikoiden nimi tulee tanskan sanoista "leg godt" eli suomeksi "leiki hyvin". Tämän muuten opetti yläasteen ruotsinopettaja. Joka opetti paljon muutakin hauskaa ja tarpeetonta. (Enkä tarkoita ruotsia, vaan kaikkia hassuja ruotsinkielisiä loruja*, jotka vievät päässä turhaan tilaa, koska niitä ei voi käyttää mihinkään.)

Pikkuveli leikkii hyvin. Se rakastaa legoja, jopa niin että kiihkeimpinä legoaikoina se nukkuukin niiden kanssa. Eräänä yönä heräsin kun hyvin uninen ja hyvin sekava hukkapätkä istui keskellä sänkyämme kysellen "koukku, missä koukku? pittää löytyä!". Yöseuraksi otettu nivelletty hinausauton koukkuviritys oli kateissa. Löysin koukun tyynyn alta ja yö jatkui.
Legoja on sellainen kohtuullinen määrä vielä. Luulisin että kymmentä litraa ei ole vielä ylitetty, mutta mikäli tahti jatkuu niin muutaman vuoden päästä meillä on niitä enemmän kuin kotitarpeiksi. Pikkuveli nimittäin saa niitä synttäri- ja joululahjoina sekä muuten vain. Sitä ei nimittäin kiinnosta mitkään muut lelut; huomasin olevani täysin eksyksissä kun kiertelin ns. poikien leluhyllystöillä kaupassa, tarkoituksenani ostaa tuttavapojalle synttärilahja. En tunnistanut puoliakaan niistä hyödykkeistä, saati että olisin keksinyt niille käyttötarkoitusta. Ostin sitten legoja... Saman oli todennut veli vaimoineen kun olivat olleet katselemassa synttärilahjaa Pikkuveljelle. Toivat kuvan tukkirekan (se on tuo vihreä, jossa on keltainen koura) ja totesivat että "Ei me keksitty muutakaan. Mutta legoistahan se tykkää, niin ostettiin sitten niitä. Onpahan ainakin mieluisa lahja."

Oli pikku(lego)inen urakka.

Pikkuveljellä on tasan kahdenlaisia leluja: legoja ja autoja. Ja noin 95% legoista on autosarjoja. Sitä ei vain kiinnosta muu. Se sai (kuten Isosiskokin) vanhalta mummulta synttärirahaa, josta pantiin puolet pankkiin ja puolet lupasin käyttörahaksi, jolla saa ostaa ihan mitä haluaa. Vietimme puoli tuntia leluhyllyjä katsellen. Ensimmäiset viisi minuuttia Pikkuveli katseli kaikkea muuta, mutta mikään ei puhutellut. Joku Plaston traktori oli kiva, mutta ei siitä sen enempää. Lego-hyllylle poika sitten jumitti ja osti jonkun poliisiautopaketin. Se muuten tietää mitä pakkauksia sillä on - en käsitä miten, koska minusta yksi poliisisarja ei paljon toisesta eroa, mutta hukkapätkällä onkin spesiaaliosaamista tällä alalla. Mikä tuli todistettua, kun etsin varmaan puoli tuntia tummanharmaata osaa tuohon isoon keltaiseen dumpperiin, ja viimein huokaisin turhautuneena että se on varmaan hukassa kun ei sitä löydy. Pikkuveli vilkaisi ohjetta sivusilmällä ja ilmoitti että se on muuten musta osa, ei harmaa. Ahaa...

Palikat viettävät suurimman osan ajasta muovilaatikossa, jossa niitä pyöritellään kun etsitään jotain tiettyä. Keksin tässä syksyllä, että olisipa kiva jos ne kaikki autot koottaisiin ja niistä saisi kuvan.
Tuumasta toimeen, ja ohjeet esille. Meni muutama viikko mutta nyt meillä on melkein kaikki mallit koottuna! Ja kuva todisteena! Kuvasta puuttuu ainakin yksi ritarisarja jonka kokoamiseen ei riittänyt mielenkiintoa (daa, siinä ei oo yhtään autoa!), yksi laatikollinen kisa-aiheisia autoja ja niiden lisähyödykkeitä, sekä mahdollisesti jotain muuta pientä, kuten litra ukkeleita. Oli sen verran haastavaa saada nämä autot pysymään koossa kuvanottoon saakka, että en enää ruvennut riskeeraamaan hommaa nillittämällä ukkeleista. Ja sitä kisasarjaa ei kuulemma saanut sekoittaa näihin, kun se oli Uusi. Nämä ovat Vanhoja. Tyhmä äiti! Logiikka! Yli jäi suunnilleen litran verran irtopalikoita, joihin ei kai ollut ohjetta ja joista osa oli ns. varaosia, paketeissahan on aina niitä yli jääviä palikoita.

Palikat ovat muovilaatikossa, ja laatikon vieressä hengaa pikkuveli. Se rakentelee erilaisia (hinaus)autoja tuntikausia, hyvä jos syömään malttaa poistua. Aamulla se siihen istahtaa ja illalla se siitä nousee, jos ei tyhmä äiti muuta pakota tekemään, kuten menemään päiväkotiin tai muuta tylsää. Onneksi päiväkodissa on legoja, ja joku ihana täti oli löytänyt myös ohjeet, kun Pikkuveljeä kovasti harmitti ohjeiden puute. Jonkun kerran on tullut mietittyä, että pitäisikö Pikkuveljen leikkiä jollain muullakin, mutta sitten olen todennut että mikäs sen kehittävämpää kuin näpertää noiden pienten palikoiden kanssa. Siinä kehittyy mielikuvitus, sorminäppäryys ja keskittymiskyky, kolmiulotteisesta hahmottamisesta ja silmä-käsi-yhteistyöstä nyt puhumattakaan. Ja äidillä kiroilun hillintä kun legoukkeli jalkaholvin alle jää.

--
*Har du redan redan-redan ja silleen.