Ihmettelin tuossa eilen iltasella, että miten isot jalat tuolla Isosiskolla muka oikein on. Kun vaatekoko sillä on enimmäkseen 80cm, joitakin 86cm on käytössä mutta ne nyt roikkuvat päällä miten sattuu. Mutta sukkahousuista jopa 90cm on muka liian pieni - jalkaterän osalta. Jos sukkikset ovat mallia vauvaosasto, ne ovat tuolle rimppakintulle erittäin passelit muuten, mutta niiden kärkiosa on aivan liian pieni. Kantapää on jalkapohjan alla. Sama päti niin kokoon 80 kuin 90cm:kin. Jos ne ovat 80cm mallia lastenosasto, niissä on edelleen liian pieni kärki, ja vyötärön saa vetää kainaloihin. Reisistä ja sääristä ne eivät juurikaan joudu edes venymään. Vauvasukkahousuissa koot loppuvatkin sitten tuossa 90cm:ssä. Ostin yhdet lastensukkikset kokoa 90cm mutta niissä on niin pitkät lahkeet että jäivät kaappiin odottamaan tulevaa.
Voiko tuolla typykällä olla jotenkin isot jalat ikäisekseen ja muuhun kokoon verrattuna? Jos äitinsä käyttää siroa 37:aa ja isällä on normi 42/43, niin ei kai täällä kuitenkaan mikään hehtaarilapikas pitäisi geeneissä olla? Ja kun se muuten on tuommoinen sirommanpuoleinen - tarkat mitat saadaan huomenna 1,5v neuvolassa.
Mitä ihmettä minä tuolle puen kohta päälle? Mikään pitkikset ja sukat -viritys ei tule onnistumaan, neiti kiskoo sukat jaloistaan välittömästi tai ainakin vartin sisään. Meillä on kylmät lattiat, joten paljain varpain ei kulje kukaan, saati sitten tuo Isosisko jolla on muutenkin aina jääkylmät jalat ja kädet. Äitiinsä tullut, kun taas Pikkuveli on ihan kuin isänsä: heti sillä on hiki.
Kivaan aikaan tuli tämä sukkahousuongelma. Olisi ollut edes kesä.
maanantai 7. joulukuuta 2009
lauantai 28. marraskuuta 2009
Kirppismyynnin anatomiaa
Tämä päivä on täyteen buukattu. Pitää mm. käydä tyhjentämässä kirppispöytä, jota pidettiin äitimuorin kanssa pari viikkoa ja jonka avulla yritin päästä eroon tarpeettomista vaatteista. Menekki oli aika mielenkiintoista näin jälkikäteen analysoituna.
Kaupaksi meni mm.
- silkkihuivi
- muoviset nukkekodin kalusteet (joku räpelsi laatikkoa jo kun laitoimme tavaroita!)
- 5 avaamatonta pakettia naisten aluspöksyjä
- toppi josta ajattelin ettei tuota ainakaan kukaan osta
- neljät verhot jotka pistin lähinnä kokeilumielessä myyntiin
- 90cm leveän sängyn helmalakana.
Myymättä ovat tietojeni mukaan ainakin
- siisti ja vähän käytetty villakangastakki (hinta 4e, onko tuo liian kallis?)
- kolme paria vähän käytettyjä kenkiä kokoa 37 (á 2,50e pari)
- kankaita.
Ja minä luulin että nämä listaukset olisivat menneet juuri päinvastoin. Noh, oppia ikä kaikki, ensi kerralla sitten myyntiin kaikki sellainen josta kuvittelee ettei tuota kukaan tarvitse. Ne nimittäin tekivät nyt parhaiten kauppansa. Muori oli samaa mieltä myytyään mm. pussillisen koristekiviä, jotka laittoi ihan huumorilla pöytään mukaan.
Jäin voitolle muutaman euron, hinnoittelin tuotteet halvoiksi. Tarkoituksena kun oli päästä eroon ylimääräisestä kamppeesta eikä niinkään tahkota rahaa. Muori jäi voitolle useita kymppejä, mutta sillä olikin pääasiassa neuletuotteita. Ja jämälangat muuten menivät myös kuin kuumille kiville.
Täytyy yrittää keväällä uudestaan.
Maanantaina käytin typykän rokotuksella. Sikainfluenssarokotuksesta selvittiin onneksi sillä, että tyttö valitteli jalkaansa illalla muutamaan otteeseen. Huh. Kun sitä kuulee kaikista kauheista kuumeiluista ja lentsuista jälkioireena, onneksi selvitiin vähällä.
Kaupaksi meni mm.
- silkkihuivi
- muoviset nukkekodin kalusteet (joku räpelsi laatikkoa jo kun laitoimme tavaroita!)
- 5 avaamatonta pakettia naisten aluspöksyjä
- toppi josta ajattelin ettei tuota ainakaan kukaan osta
- neljät verhot jotka pistin lähinnä kokeilumielessä myyntiin
- 90cm leveän sängyn helmalakana.
Myymättä ovat tietojeni mukaan ainakin
- siisti ja vähän käytetty villakangastakki (hinta 4e, onko tuo liian kallis?)
- kolme paria vähän käytettyjä kenkiä kokoa 37 (á 2,50e pari)
- kankaita.
Ja minä luulin että nämä listaukset olisivat menneet juuri päinvastoin. Noh, oppia ikä kaikki, ensi kerralla sitten myyntiin kaikki sellainen josta kuvittelee ettei tuota kukaan tarvitse. Ne nimittäin tekivät nyt parhaiten kauppansa. Muori oli samaa mieltä myytyään mm. pussillisen koristekiviä, jotka laittoi ihan huumorilla pöytään mukaan.
Jäin voitolle muutaman euron, hinnoittelin tuotteet halvoiksi. Tarkoituksena kun oli päästä eroon ylimääräisestä kamppeesta eikä niinkään tahkota rahaa. Muori jäi voitolle useita kymppejä, mutta sillä olikin pääasiassa neuletuotteita. Ja jämälangat muuten menivät myös kuin kuumille kiville.
Täytyy yrittää keväällä uudestaan.
Maanantaina käytin typykän rokotuksella. Sikainfluenssarokotuksesta selvittiin onneksi sillä, että tyttö valitteli jalkaansa illalla muutamaan otteeseen. Huh. Kun sitä kuulee kaikista kauheista kuumeiluista ja lentsuista jälkioireena, onneksi selvitiin vähällä.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Tekniikan ihmeitä ja laiskuutta
Olen kironnut kameramme alimpaan kuumaan paikkaan. En ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut siirrettyä kuvia sieltä tietokoneelle - eihän siellä olekaan kuin mm. melkein 4kk ajalta kuvia tuosta nuoremmasta ipanasta. Joita jo mummukin kyseli että eikös siitä saa yhtään paperikuvaa. No ei ole saanut kun kuvat jumittavat kamerassa.
Samasta syystä myös harrastusjutut ovat olleet kuvattomia.
Äsken yritin taas. Meillä on tässä pöytäkoneessa kiva litteä näyttö, jonka sivusta löytyy pari USB-porttia. Toisessa on kiinni mokkula ja toinen on ollut vapaana pidemmän aikaa. Ei kun kamera kiinni siihen ja kuvia siirtämään. Tutulla tuloksella. Systeemi ilmoittaa häiriötä joko kytkennässä tai virransaannissa, eikä siirrä. Kameran virtavalo on sammunut vaikkei sen akku voi olla tyhjä kuten joskus kuvia siirtäessä on ilmennyt. Jossain välähtää ja kytken kameran piuhan keskusyksikön USB-porttiin. Lähtee siirtämään. Eikä ilmoita virhettä. Sitä on ollut niin laiska ettei ole viitsinyt kontata lattianrajaan laittamaan piuhaa edes kokeeksi kiinni.
Mahtaako tässä olla syy miksi myös mokkula katkoo yhteyttä tuon tuostakin...?
--
Ipanat kasvavat kuin rikkaruohot. M on ihan eri poika kuin vielä 3,5kk sitten, ja V touhottaa touhottamistaan. Äitillä on hermo kireällä mutta kai me hengissä pysytään vaikka välillä kiristääkin. Selvittäis tuon joulun yli ja mielellään helmikuun ohi niin sitten helpottaa. Kaamosmasennus, tiedetään jo vanhastaan milloin lakkaa ahdistamasta. Ainakin vähän.
Samasta syystä myös harrastusjutut ovat olleet kuvattomia.
Äsken yritin taas. Meillä on tässä pöytäkoneessa kiva litteä näyttö, jonka sivusta löytyy pari USB-porttia. Toisessa on kiinni mokkula ja toinen on ollut vapaana pidemmän aikaa. Ei kun kamera kiinni siihen ja kuvia siirtämään. Tutulla tuloksella. Systeemi ilmoittaa häiriötä joko kytkennässä tai virransaannissa, eikä siirrä. Kameran virtavalo on sammunut vaikkei sen akku voi olla tyhjä kuten joskus kuvia siirtäessä on ilmennyt. Jossain välähtää ja kytken kameran piuhan keskusyksikön USB-porttiin. Lähtee siirtämään. Eikä ilmoita virhettä. Sitä on ollut niin laiska ettei ole viitsinyt kontata lattianrajaan laittamaan piuhaa edes kokeeksi kiinni.
Mahtaako tässä olla syy miksi myös mokkula katkoo yhteyttä tuon tuostakin...?
--
Ipanat kasvavat kuin rikkaruohot. M on ihan eri poika kuin vielä 3,5kk sitten, ja V touhottaa touhottamistaan. Äitillä on hermo kireällä mutta kai me hengissä pysytään vaikka välillä kiristääkin. Selvittäis tuon joulun yli ja mielellään helmikuun ohi niin sitten helpottaa. Kaamosmasennus, tiedetään jo vanhastaan milloin lakkaa ahdistamasta. Ainakin vähän.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Länsirintamalla jotain uutta
Harrastelen käsitöitä aina joskus. Painotukseltaan ne keskittyvät ompeluun, ja enimmäkseen vielä nukkekokoisiin. Melkein nukkekokoista se viimekertaisinkin edusti, ompelin V:lle mekon. Lasten vaatteita on mukava ommella, kappaleiden hallinta on helppoa. Harmittaa oikein kun ei ole enempää mahdollisuuksia istua ompelukoneen takana, sen verran helposti saisi persoonallisia vaatteita noille pienille. Tämänkin ompelu vaati hieman natsina olemista jotta sain tarpeeksi aikaa...
Materiaali on ihan tavallista printtipuuvillaa, ostettu joskus keväällä ajatuksella "vielä tästä tytölle jotain tulee". Siitä tuli sitten 80cm mekko, kaava on muokattu Käsityölehden nro 11-12/06 olleesta kaavasta. Takana nepparikiinnitys.
Tämä oli lähinnä koeversio, varsinainen mekkokangas on retrohenkistä kukkasamettia. En ihan kylmiltäni uskalla lähteä tuollaista "arvokkaampaa" leikkelemään, joten tein sitten koekappaleen. Hyvä oli että tein, alkuperäisessä mekossa mm. pääntielle oli tehty pukemista helpottava halkio jonka muutin, sekä helman mitta oli aivan liian lyhyt tytölle. Sitä paikatakseni ompelin helmaan tuon röyhelön, joka ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Sitten laitoin vielä eteen koristenapit, ja mekosta tuli ihan luokattoman söpö. Omasta mielestäni.
Muutoin arki menee samaa väsyttävää rataansa. Loppusyksy ja alkava talvi vetävät mielen matalaksi, siihen kun lisätään arjen loppumaton pyykki-tiski-vaipanvaihtorumba ja rikkonaiset yöt niin voi hohhoijaa. Avauduin poitsun neuvolassa vähän tästä elämän ihanuudesta, ja nyt käyn kerran viikossa keskustelemassa jonkun päähoitajan kanssa. Kyseisen ihmisen ammattinimike on jäänyt epäselväksi, mutta nuppiasioita hoitaa työkseen. Tiedä häntä onko siitä mitään hyötyä, ei se tätä uupumusta muuksi muuta.
Materiaali on ihan tavallista printtipuuvillaa, ostettu joskus keväällä ajatuksella "vielä tästä tytölle jotain tulee". Siitä tuli sitten 80cm mekko, kaava on muokattu Käsityölehden nro 11-12/06 olleesta kaavasta. Takana nepparikiinnitys.
Tämä oli lähinnä koeversio, varsinainen mekkokangas on retrohenkistä kukkasamettia. En ihan kylmiltäni uskalla lähteä tuollaista "arvokkaampaa" leikkelemään, joten tein sitten koekappaleen. Hyvä oli että tein, alkuperäisessä mekossa mm. pääntielle oli tehty pukemista helpottava halkio jonka muutin, sekä helman mitta oli aivan liian lyhyt tytölle. Sitä paikatakseni ompelin helmaan tuon röyhelön, joka ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Sitten laitoin vielä eteen koristenapit, ja mekosta tuli ihan luokattoman söpö. Omasta mielestäni.
Muutoin arki menee samaa väsyttävää rataansa. Loppusyksy ja alkava talvi vetävät mielen matalaksi, siihen kun lisätään arjen loppumaton pyykki-tiski-vaipanvaihtorumba ja rikkonaiset yöt niin voi hohhoijaa. Avauduin poitsun neuvolassa vähän tästä elämän ihanuudesta, ja nyt käyn kerran viikossa keskustelemassa jonkun päähoitajan kanssa. Kyseisen ihmisen ammattinimike on jäänyt epäselväksi, mutta nuppiasioita hoitaa työkseen. Tiedä häntä onko siitä mitään hyötyä, ei se tätä uupumusta muuksi muuta.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Näyttää talvelta
Eilen rupesi satamaan lunta joskus iltapäivällä. Tänä aamuna sitä on viitisen senttiä, ja kaikki näyttää tosi oudolta. Ei tuo kyllä tule pysymään, postilaatikolta aamun lehteä hakiessa huomasin että suvilunta se on ja koivun oksilta tippuu vesipisaroita. Ilma oli kalsean kostea, ei tarjennut nollakelistä huolimatta hytkyttää vaunuja ilman toppatakkia. Pakko kai se tuo talvi on lusia ennen kevättä.
Olen vähän väsynyt. Yöunien määrä jää nykyään noin viiteen tuntiin, huonona yönä neljään. Huonoja on enemmän kuin hyviä. Päivät tuntuvat niin pitkiltä, kun herää neljältä ja seuraavan kerran pääsee nukkumaan illalla kymmenen jälkeen. Etenkin ihmisestä, joka tarvitsee kahdeksan tuntia yöunta jotta kykenee mihinkään. Ja nyt pitää kyetä kaikkeen kahden pienen kanssa. Onneksi M on tietyiltä osin helpompi lapsi kuin V saman ikäisenä - nukkuu vaunuissa ulkona pitkät pätkät ilman hyssyttelyjä. Joskus joutuu käydä laittamassa tutin suuhun ja hetken hyssyttää, mutta muuten nukkuu. En jaksaisi jos pitäisi vielä sylissä nukuttaa, tai tainnuttaa syöttämällä. Nyt nukahtaa unille ilman mitään vippaskonsteja - päiväunille vaunuihin ja yöunille omaan sänkyynsä. Tutti riittää, ja yötä varten kapalointi. Teen kaikkeni jotta niin jatkuisi.
En käsitä miten jotkut saman ikäisten lasten äidit ehtivät myös harrastaa - ja blogata harrastuksestaan ja elämästään. Onko niillä mies kotona vai miten? Minulla menee aika tasan tarkkaan kotitöihin - nyt on hetki vapaata kun M nukkuu ja V on isänsä kanssa reissussa. Muulloin en edes kuvittele ehtiväni mitään, kun ensin olen klo 6-17 välisen ajan yksin lasten kanssa ja sen jälkeen pitää hoitaa kauppa-asioita ja kotiasioita - pyykkejä on turha yrittää lajitella kun V on hereillä. Ja nukkuakin pitäisi. Onko joillain ihmisillä enemmän tunteja vuorokaudessa vai miten ne sen tekee?
(Näköjään olen niin väsynyt etten enää osaa kunnolla kirjoittaa näppiksellä. Virheitä tulee enemmän kuin ehdin korjata.)
Olen vähän väsynyt. Yöunien määrä jää nykyään noin viiteen tuntiin, huonona yönä neljään. Huonoja on enemmän kuin hyviä. Päivät tuntuvat niin pitkiltä, kun herää neljältä ja seuraavan kerran pääsee nukkumaan illalla kymmenen jälkeen. Etenkin ihmisestä, joka tarvitsee kahdeksan tuntia yöunta jotta kykenee mihinkään. Ja nyt pitää kyetä kaikkeen kahden pienen kanssa. Onneksi M on tietyiltä osin helpompi lapsi kuin V saman ikäisenä - nukkuu vaunuissa ulkona pitkät pätkät ilman hyssyttelyjä. Joskus joutuu käydä laittamassa tutin suuhun ja hetken hyssyttää, mutta muuten nukkuu. En jaksaisi jos pitäisi vielä sylissä nukuttaa, tai tainnuttaa syöttämällä. Nyt nukahtaa unille ilman mitään vippaskonsteja - päiväunille vaunuihin ja yöunille omaan sänkyynsä. Tutti riittää, ja yötä varten kapalointi. Teen kaikkeni jotta niin jatkuisi.
En käsitä miten jotkut saman ikäisten lasten äidit ehtivät myös harrastaa - ja blogata harrastuksestaan ja elämästään. Onko niillä mies kotona vai miten? Minulla menee aika tasan tarkkaan kotitöihin - nyt on hetki vapaata kun M nukkuu ja V on isänsä kanssa reissussa. Muulloin en edes kuvittele ehtiväni mitään, kun ensin olen klo 6-17 välisen ajan yksin lasten kanssa ja sen jälkeen pitää hoitaa kauppa-asioita ja kotiasioita - pyykkejä on turha yrittää lajitella kun V on hereillä. Ja nukkuakin pitäisi. Onko joillain ihmisillä enemmän tunteja vuorokaudessa vai miten ne sen tekee?
(Näköjään olen niin väsynyt etten enää osaa kunnolla kirjoittaa näppiksellä. Virheitä tulee enemmän kuin ehdin korjata.)
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Uusi osoite, vanha huttu
Ei oikein toiminut enää tuon vanhan osoitteen kanssa tämä bloggaaminen. Ei ole toiminut kunnolla sen jälkeen, kun nimi vaihtui naimisiinmenon myötä ja sitä mukaa sähköposti. Olin kytkenyt blogin vanhaan postiin, ja se aiheutti liikaa värkkäämistä jokaisen kirjoituksen yhteydessä. Niinpä näin paremmaksi ottaa uuden osoitteen, uudesta alusta saati paremmasta tasosta ei silti välttämättä puhuta...
Jos löysit tänne tiesi niin tervetuloa, ja otahan tuosta virtuaalinen kaffekuppi kera suklaakakkupalan kouraasi!
Ehkä samalla kertaa on tullut aika jättää hyvästit vanhalle nimelleen, ja blogata rehellisesti omalla etunimellään. Hipi on muutenkin jo kotvasen aikaa ollut poistumassa takavasemmalle, joten jääkööt nyt hyvästit villille nuoruudelle lopullisesti. Johanna tervehtii.
Jaarittelut jatkukoot. Yritän saada vanhan blogin kirjoitukset siirrettyä tänne, mutta toistaiseksi se on jäänyt yrityksen tasolle (Bloggerin taholta). Ohjelma siirtää, siirtää ja siirtää muttei valmista saa. Saisihan nuo manuaalisesti mutta on sitä parempaakin tekemistä, sanoo hän ja lähtee kurkkimaan ovenraosta onko M herännyt vaunuissaan. Meillä ei vieläkään ole itkuhälytintä joten raollaan oleva ovi toimittaa sitä virkaa. Vähän vain meinaa olla kylmä kun ulkona tuulee ja välillä tulee räntää vaakasuoraan. Mutta vauva viihtyy vaunuissaan mainiosti. On ne outoja otuksia. M ei nuku sisällä päivällä millään, mutta onneksi nukkuu vaunuissa ilman hytkyttelyjä jopa 4 tuntia. V ei tuon ikäisenä nukkunut kuin sylissä pieniä pätkiä. Onneksi lapset eivät ole koskaan samasta muotista.
Jos löysit tänne tiesi niin tervetuloa, ja otahan tuosta virtuaalinen kaffekuppi kera suklaakakkupalan kouraasi!
Ehkä samalla kertaa on tullut aika jättää hyvästit vanhalle nimelleen, ja blogata rehellisesti omalla etunimellään. Hipi on muutenkin jo kotvasen aikaa ollut poistumassa takavasemmalle, joten jääkööt nyt hyvästit villille nuoruudelle lopullisesti. Johanna tervehtii.
Jaarittelut jatkukoot. Yritän saada vanhan blogin kirjoitukset siirrettyä tänne, mutta toistaiseksi se on jäänyt yrityksen tasolle (Bloggerin taholta). Ohjelma siirtää, siirtää ja siirtää muttei valmista saa. Saisihan nuo manuaalisesti mutta on sitä parempaakin tekemistä, sanoo hän ja lähtee kurkkimaan ovenraosta onko M herännyt vaunuissaan. Meillä ei vieläkään ole itkuhälytintä joten raollaan oleva ovi toimittaa sitä virkaa. Vähän vain meinaa olla kylmä kun ulkona tuulee ja välillä tulee räntää vaakasuoraan. Mutta vauva viihtyy vaunuissaan mainiosti. On ne outoja otuksia. M ei nuku sisällä päivällä millään, mutta onneksi nukkuu vaunuissa ilman hytkyttelyjä jopa 4 tuntia. V ei tuon ikäisenä nukkunut kuin sylissä pieniä pätkiä. Onneksi lapset eivät ole koskaan samasta muotista.
perjantai 21. elokuuta 2009
Sirkustirehtöörinä
Osasin vähän kuvitella mitä olisi elämä kahden pienen kanssa, mutta yllätti se kuitenkin. V kiukuttelee ehtimiseen, tosin sitä tapahtui jo ennen Nököä, joten ei sinänsä uutta. Nökö on vielä siinä vaiheessa, että ruokaa mahaan ja unta kuuppaan, kiitos ei muuta. No kuiva vaippa olisi ihan kiva, mutta menee se vähän märälläkin. Mahavaivoja on ollut enemmän kuin V:lla koskaan yhteensä, en silti syytä D-vitamiinia koska ne alkoivat jo ennen sen antamista. Viime yö oli ihan luksus, syöttöherätykset klo 02.00 ja 05.00 ja viimeisen herätyksen jälkeen torkku-kitinä-parku-torkku-linjalla sitten johonkin kahdeksaan asti. Yhtenä yönä tuo kitinä-rumba alkoi kahdelta ja jatkui aamuun saakka. Allekirjoittanut oli hieman sekaisin kun puuroa keitteli. Maha kitisyttää, muuten pieni nukkuu todella levollisesti kiitos tiukan kapalon. Isomummun vanhasta lakanasta tuli todella loistava kapaloliina kun sitä vähän lyhensi. (Ja nyt kuuluu kahdesta sängystä älämölöä yhtä aikaa.) Sirkustirehtööri kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)