V, M & S

V niin kuin vanhenemispäivä.

Lauantaina täytin vuosia. Lukema on julkinen salaisuus, 24 on tämänhetkinen ikä. Henkisesti tunnen toisinaan olevani jotain ihan muuta. Muistaakseni sain henkinen ikä -testissä tulokseksi 25, joten ei kauas huitele.
Toistaiseksi ei ole ikäkriisiä, entiselle kämppikselle sellainen kuulemma tuli 25 huikkeilla joten jännityksellä odotamme ensi vuotta. Kyllähän se välillä tuntuu siltä, kieltämättä, ettei ole oikein mitään järjellistä saanut aikaan, mutta. Onko ainoa oikeutus olemassaololle se, että saa jotain näkyvää aikaiseksi?

M niin kuin muutto.

Koska T on lähdössä sinne itäsuomen puolelle, jouduin hakemaan pienempää asuntoa. Nykyinen 3h+k on ihan liian suuri yhden ihmisen maksettavaksi, ja mitään kimppakämppää en rupea pitämään, joten kävin kyselemässä mahdollisuuksia saada pienempi huusholli. Arvelin päätyväni kahden hengen soluun jonnekin Hervantaan, mutta kas, sainkin tarjouksen yksiöstä Kalevasta. Kivenheitto opintojen ääreen, vähän pidemmästi keskustaan. Keskustalla tosin ei ole väliä kun siellä sen verran harvakseen asioin. 20m2, ainoana pikku miinuksena se, ettei kaikissa asunnoissa ole omaa keittiötä vaan vain kerroksessa oleva keittotila. Sitä 60-luvun suunnittelua... No, eiköhän se vanhalta solukonkarilta onnistu, ja varsinkin kun vuokra korreloi aika hyvin varustetason kanssa - reilu 160€/kk+käyttömaksu 17€/kk, tuolla rahalla ei saa edes soluhuonetta. Oman jääkaapin taidan kuitenkin hankkia, näytti sen verran olevan lappuja ruokarosmoista. Toukokuun alussa siirrän tomumajani ja sen ympärillä olevan materian Vanhalle Domukselle.

S niin kuin sormus.

T kyseli mitä haluaisin syntymäpäivälahjaksi. Ehdotin kosintaa, oletin kuitenkin saavani jotain konkreettisempaa. Lauantaiaamuna T kosi. Minä vastasin myöntävästi, tietenkin. En välttämättä kovin rationaalinen ollut sillä hetkellä, mutta viis siitä. Asia kävi kuitenkin selväksi, ja nyt sitä siis ollaan kihloissa.
Koska hän ei ollut ostanut sormuksia valmiiksi, kävimme sitten päivällä katselemassa kultasepänliikkeissä. En ole koskaan osannut kuvitellakaan että kihlasormuksia voisi olla niin monta eri sorttia... Emme sitten vielä ostaneet, harkinnassa kyllä on. Kun kerran sitä pidetään sitten aina, niin pitää sen silmääkin miellyttää, ja ihan perusmallista sileää kumpikaan ei oikein halunnut.
Aika ihanaa tämä elämä. Saisikohan tähän jostain sydämen?