Tajusin eilen, että laskettuun aikaan on noin kuusi viikkoa - ei siis paljon enää jäljellä. Mitään ei ole vielä laitettu valmiiksi lasta varten. Korisängyssä on sekalainen lajitelma pikkuvaatteita ja muuta tarpeellista. Muuton jälkeen sitten laitan kaiken paikoilleen, tai ainakin aloitan.
Sen verran olen kuitenkin saanut aikaan, että pesin yhtenä päivänä pakkauksessa tulleet peiton ja muut vanutäytteiset hyödykkeet kuten makuupussin sekä äitimuorin ompelemat lakanat. Nyt laitoin pikkuvaatteita koneeseen ja silitin lakanat. Pikkuvaatteita tuli pari koneellista, toinen on jo kuivumassa. Liikuttavan pieniä ne ovat kun niitä telineeseen ripustaa kuivumaan. Lakanoiden silittäminen se vasta hassua olikin, ihan kuin olisi nuken liinavaatteita silitellyt. Korisänkyyn on tehty erikseen parit lakanat, jotka käyvät myös vaunuihin, eikä se korisänky paljon suurempi ole sitä nukensänkyä, joka minulla pienenä oli...
En osaa kutsua itseäni äidiksi tai T:a isäksi, enkä ole vieläkään siinä vaiheessa, jossa jokainen nähty pikkuvauva tai -lapsi kirvoittaa välittömästi "oikunsöpö" -kiljahduksia. Olen toki utelias näkemään millainen Viljami tai Vilhelmiina tuolta vatsasta ilmestyy, mutten tunne mitään palavaa äidinrakkautta sitä kohtaan. Enimmäkseen uteliaisuutta ja ärtymyksensekaista hellyyttä, kun se terrorisoi pikkujaloillaan virtsarakkoa. Toistaiseksi se on minulle tuntematon mönkiäinen, josta olen tuntenut mahanahan läpi kerran tai pari pyöreän pään ja pikkuisen nyrkin tai kantapään. Nyt kuitenkin hahmotan sen jo "vauvana" jonkin epämääräisen möykyn sijaan. Edistystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti