lauantai 3. tammikuuta 2009

Ja taas uusi vuosi, mutta vanhat jaaritukset jatkuvat

Joulu meni, samoin uusivuosi. Joulu sujui lomaillessa, aatonaattona lähdimme ja uudenvuodenaattona palasimme sukulaiskierrokselta. Tuntuu ihan siltä että tarvitsisin lomaa. Tyttökin oli ilmeisesti sitä mieltä että oma sänky paras sänky, koskapa reissussa nukkuminen oli tappelun takana, ja päiväunet jäivät maksimissaan puoleen tuntiin. Kotiinpaluun jälkeen on tempaistu jopa puolentoista tunnin päiväunia. Amen ja hallelujaa, puolen vuoden taikinoinnin jälkeen meillä on ruvettu viimeinkin löytämään (päivä)unirytmiä *koputtaa puuta*. Päiväunia tyttö nukkuu 3-4kpl a´40min-1,5h ja yöunille se simahtaa joskus yhdeksän jälkeen.

Joulunvietto sujui kunnialla, kevyttä vierastamista oli havaittavissa. Tarpeettomia lahjoja ei tullut meille sen paremmin kuin tytöllekään, ja tytön saamissa vaatteissakin oli fiksusti kasvunvaraa. No, niistä muumiruokailuvälineistä voisin avautua, mutta en jaksa. Kysyn vain että tarvitseeko puolivuotias lusikka-haarukka-veitsi-settiä? Pistettiin laatikkoon odottamaan kasvamista. Tytön ruokailu tapahtuu muuten teräksisellä teelusikalla. Muovilusikat tarttuvat hampaisiin, kun niissä on joku kahden värin rajapinta jossa on pykälä.

Hautajaisistakin selvittiin lähes kunnialla, mitä nyt meinasivat kädet loppua kesken. Onneksi kukkalaitteen kanto saatiin delegoitua T:n sukulaistytölle. T oli kantajana ja minulla lapsi, ei siinä lapsen kanssa oikein kukkia enää kuljeta. Haalareineen 7,5kg:n pötkylä on ihan kelpo taakka. Lähdimme muun joukon mukana vielä haudallekin, vaikka olisimme voineet mennä suoraan seurakuntatalolle, kun en muistanut että sinne perälle jossa hautapaikka on, on niin tuhottoman pitkä matka kävellä (ja jäätikköä, jäätikköä tietenkin koko matkan). En liukastunut. Ihme kyllä, niillä tolppakorkokengillä.

--

Tänne tuli sitten pakkasta. Tarkoitus oli eilen lähteä kirjastoon, mutta vilkaisin onneksi lämpömittaria. -20 se näytti, aamupäivällä. Iltapäivälläkin oli vielä -16, joten jäi reissu tekemättä. Tänään oli sitten pakko käydä ostamassa kunnon talvikengät, entisiä ei käytännössä ole. Mutta mikä ihmeen syy siihen on, että naisten kengistä ei löydy kuin joko saapikasta tai nilkkuria (tai sitten mummokenkää) muttei normaalia, maiharintapaista varsikenkää? Edellämainituissa on vielä yleensä terävähkö kärki ja korkea(hko) korko jotka eivät sovellu talvisille vaunulenkeille, viimeksimainitut puolestaan ovat leveälestisiä, joita ei tämän italialaistyyppisellä jalkaterällä (kapea, matala, siro, kokoa 37) varustetun naisimmeisen kannata edes katsoa.
Totesin ettei löydy. Jouduin tinkimään arvokkuudestani ja vaihtamaan lastenosastolle. Johan löytyi. Uusissa mustissa mokkakengissäni on tosin vihreät tikkaukset, mutta uskon ja toivon ettei kukaan niitä vaunulenkeillä katsele. On niissä myös vihreä tekoturkisvuori, joka näkyy varrensuusta. Se jää lahkeen alle piiloon.

Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta lastenosastolla. Sukkien suhteen olen vakioasiakas, en stay-upeja ja sukkahousuja lukuunottamatta asioi naisten sukkaosastolla. Lastensukissa koko 36-38 on se passeli. Sopivan kapea. Naisten sukat pyörivät jaloissani - kirjaimellisesti. Ei siinä mitään, lastenosastolta löytyy yleensä myös perussukkia, mustina. En mielelläni käytä muunvärisiä. No, ostin sitten hyvässä uskossa Lindexiltä lastensukkia, noin kokoani. Mitä sainkaan? Sukkia jotka pyörivät jaloissa. Piti seuraavalla kerralla ostaa kokoa 34-36. Ihan oikeasti. Ne olivat sopivia. No ei sukissa mitään, mutta kun nykyään näyttää siltä että saan siirtyä kenkienkin kanssa lastenosastolle. Onneksi nykyään tehdään lastenkenkiä jonnekin kokoon 40 asti, niin että allekirjoittaneella on vielä toivoa pysyä kengissä.
Miksei muuten minun kohdallani pätenyt se "fakta", että jokaista raskautta kohden jalka leviää ja kengänkoko kasvaa noin 0,5 numeroa? Olisin nimittäin ilolla ottanut vähän isomman ja leveämmän jalan, jotta edes kerran elämässäni saisin avokkaat jotka pysyvät jalassa ilman nilkkaremmiä...

2 kommenttia:

  1. Mulla on jalka kokoa 36, ja ihan aikuisten osastolta löytyy sekä sukat että kengät. Mut riippuu tosiaan varmaan jalan muodosta muutenkin, eikä vaan pituudesta. Ihan pelkäsin, että jalka leviää raskauden myötä, mutta onneksi ei niin käynyt. Tykkään olla pienijalkainen ja siro :)

    VastaaPoista
  2. Minulla taas tuota jalkaa ei ole leveys- eikä korkeussuunnassa siunattu minkäänlaisella ulottuvuudella. Jalkapöytä on erittäin matala eli rinnaton, ts. ei minkäänlaista kaarta havaittavissa. Ja leveyttä on sen verran vähän, että muistaakseni koskaan en ole löytänyt liian kapeita kenkiä.
    Joku ihmeellinen poikkeusjalka, muut sukulaiset ovat normaaleja jalkojensa osalta :)
    Koko ikäni olen tuskaillut kenkä- ja sukkaostosten kanssa; onhan siro jalka nätti mutta alan tässä iässä jo kyllästyä sydänkuvioituihin sukkiin, että rajansa sillä siroudellakin... :)

    VastaaPoista