keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Pakko uskoa

...se alkaa olla kevät. Asuinalueen tiet ovat paljastuneet lumen alta, ja nyt tuollainen vettynyt soratie myötää mukavasti kengän alla. Kunnan kaksi isoa pyörätietä on jo käyty ajamassa lakaisin-lakaisinkoneella, ja tänään meinasi tulla hiki kävellessä kirjastoon. Musta kevyttoppatakki taitaa olla jo liikaa, mutta ei siitä vielä voi luopua. Näillä leveysasteilla takatalvi on sääntö, ei poikkeus.
Ja takapihan lumikasakin on ihan selvästi madaltunut - näkee paremmin naapurin puolelle. Eipä sillä että siellä mitään nähtävää olisi, lähinnä näkee autoista muutakin kuin katon.

Muuttoasia nytkähti taas pykälällä. T soitteli yhdestä työpaikasta, hyvin positiivinen vastaanotto tuntui olevan. Tähän mennessä ovat ostaneet tietyt suunnittelutyöt ulkopuolisesta firmasta, mutta suunnittelija omilla palkkalistoilla tuntui myös olevan kiinnostava vaihtoehto. Todennäköistä olisi päästä haastatteluunkin. Tämän kuun loppuun mennessä mahdollisesti teemme päätöksen, yhtenä vaihtoehtona nousi esille minun syntymäkotikuntaan muutto. Pienen makustelun jälkeen alan lämmetä asialle. Plussana siellä olisi mm. lastenhoitoapua saatavilla lähes 24/7 äitini toimesta. Ja halvemmat vuokrat, vaikka kunnan koko on kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti