En enää edes muista, milloin olisin nukkunut yöni yhtäjaksoisesti. Kaiketi viime keväänä? Joskus silloin, kun ei vielä tarvinnut nousta kerran yössä vessaan. Sen jälkeen ei yhtenäistä yöunta ole näkynyt. Jos ipana olisikin nukkunut aamuun saakka (mitä on tapahtunut kerran tai kaksi) niin minä olen herännyt joko syöttöaikaan sen ollessa ihan pieni tai sitten muuten vain. Tottumuksesta. Nykyisin hyvä yö on se, jos ensimmäisen kerran pitää mennä pelastamaan itsensä pinnasängyn nurkkaan juntannut lapsi vasta neljältä. Huonona yönä ensimmäinen kitinä kuuluu jo yhdeltätoista illalla.
No, ei siinä mitään, onhan se nukkunut tähän asti kahdet noin tunnin päiväunet, joten itse on päivällä saanut hengähtää edes hetken. Jälkikasvu kun on sellainen ikiliikkuja ja jokapaikan sorkkija ettei hetkeksikään voi selkäänsä kääntää kun on sormet laatikonvälissä tai äidin korvatulpat suussa. Nyt joku päiväunivaras on vienyt toiset unet. Yhdet tunnin unet puolenpäivän jälkeen, ja siinä se. En ymmärrä miten tuollainen tirppa pärjää niillä unilla iltakahdeksaan, mutta ei se nuku enempää. Ei millään. En tiedä nukkuisiko rattaissa, pakko seuraavaksi kokeilla sitä konstia että pakkaa kitisijän haalareissa rattaisiin ja käy vähän työntämässä. Joku väävälehti väitti, että kun päiväunet vähenevät niin yöunet paranevat. Sitä odotellessa. Viime yönä herätyksiä tuli nimittäin neljästi. Tyttö ei itse herää vaan vain narisee ja kitisee unissaan - joskus tunninkin yhtäjaksoisesti. Saattaa istuskella sängyssään mutta on ihan unessa. Rasittavaa. Yhtä rasittavaa kuin se, että epämääräistä kitinää on myös iltapäivästä iltaan kun väsyttää mutta ei voi nukkua. Yöunille meno on kyllä aikaistunut tunnilla, mutta pelottaa se että aikaistuuko herääminen myös, vai siirtyykö tuo nukkumatta jäänyt päiväunitunti yöuniin? Jännityksellä seuraamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti