perjantai 31. heinäkuuta 2009

Edelleen olemme Nökön kanssa samassa nahassa. Minä olisin jo valmis jakautumaan, mutta Nökö ilmeisesti ei halua muuttaa. En minäkään kyllä haluaisi, jos tuleva sänkyni olisi täynnä tavaraa. Siellä pitävät vielä majaa niin kantoliina kuin makuupussi, mobilesta puhumattakaan. Ja samaan aikaan en sittenkään halua vielä tätä pientä pois mahasta. On ollut sellainen puhe, että jos se kaksi lasta olisi meille sopiva määrä, niin tämä olisi sitten se toinen ja viimeinen raskaus. Jotenkin samalla kertaa helpottava ja haikea ajatus - ei enää koskaan tätä. Vaikka molemmat raskauteni ovat olleet ns. helppoja, niin en voi sanoa 100% nauttineeni niistä. En kyllä ymmärrä miksi vallalla on se käsitys, että raskaudesta saisi vain nauttia, kun ei se nyt niin nautinnollista ole jos esimerkiksi jalat ovat turvoksissa siinä määrin että ainoa jalkaan sopiva kenkä on Crocs-kopio, sekin niukin naukin aamupäivästä. Onneksi tuli ostettua moiset kumitekeleet pihakengiksi. Niillä on ravattu kylilläkin koko kesä. Tyylikkään kirkkaan pinkit, vieläpä. Sointuvat erittäin hyvin naamavärkin väriin, joka näillä lämpötiloilla on nenänpieliä lukuunottamatta melko pinkki. Nenänpielet ovat jostain syystä kalvaan valkeat. Voisi kuvitella että verenpaine on taivaissa, ja niinhän se neuvolan mittarikin väittää. Kotimittarin antoi täti sieltä, ja tuomiolliset lukemat ovat olleet luokkaa 120/75 näin kotosalla mitattuna. Kukaan ei koskaan ota huomioon sitä, että pahimmassa tapauksessa neuvolaan mennessä työnnän mukanani V:aa rattaissa. Ylämäkeen täältä meiltä katsottuna. Ja aulassa odotellessani juoksen samaisen ipanan perässä, kerään lattialle leviteltyjä tavaroita ja stressaan siitä mitä tuleva paineiden mittaus näyttää.
Arvatkaa muuten onko hiki? Minulla kun ei normaalisti ole koskaan kuuma, öisinkin nukun peiton alla, toisin kuin T. Viime yönä heräsin puoli kuudelta ilman peittoa, T nukkui peitto korvissa. Ja minä nukun avoimen ikkunaluukun alla. Oli vähän kuuma vieläkin. Aineenvaihdunta ihan sekaisin. Ja ajatuksenjuoksu. Ja arvatkaa montako kertaa olen tätä ipanaa unissani tehnyt? Hyvin harjoiteltu on puoliksi valmis...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti