sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Kadonnut ja löytynyt

Kiroavat aina naisen logiikkaa. Että kun ei siitä ota kiinni, ei päästä eikä hännästä, kun ei siinä muka sellaisia ole. En tiedä teistä, mutta miehen logiikka se vasta outoa onkin, siltä osin kuin sitä on. Meillä on pidempään ollut kadoksissa vaunujen sadesuojus, jonka kaiken todennäköisyyden mukaan pitäisi olla jossain lastenhuoneessa. Kun siellä kerran on kaikki muukin ipanasälä. No ei ole löytynyt. Varmaa oli vain se, että tässä asunnossa se on, hypistelin sitä nimittäin hetki muuton jälkeen. Silloin se majaili vaununkopassa, josta löytyi myös yksi yhdistelmien ratasmuotoon kuuluva irto-osa, jonka puuttumista ei edes ollut huomattu. (Olin kyllä ihmetellyt miksi kaikilla muilla se kuomu näytti erilaiselta kuin meillä. Nyt näyttää samalta.) Se vaununkoppa sittemmin muutti varastoon odottamaan Nököä, ja eilen tuli mieleen että jospa se sadehuppu joutui sinne vahingossa, vaikka olin ottavinani sen pois kopasta ja laittavinani sisälle jäävien tavaroiden kasaan. Kävin varastossa, meinasin saada kopan päähäni mutta en löytänyt sadehuppua. Kirosin että jo on *kele, pitääkö tässä ostaa uusi. Eivät ihan halpoja ole, varalta jo katselin.
Äsken siivosin vaatehuonetta. Nostelin epälukuisen määrän nyssyköitä sieltä lattialta, kun alinna näytti yhtäkkiä paljastuvan jotain tummansinistä ja ruttuista. Se sadesuoja! Se oli nakattu lattialle ja päällä oli noin metrin korkeudelta kenkä-, vaate- ja liinavaatepussukoita. Ihmekään kun ei sitä löytynyt mistään.
Enkä muuten ollut minä joka pinosi sitä tavaraa vaatehuoneeseen silloin muuton jälkeen, kun ne piti jonnekin saada. Millä ihmeen logiikalla tuollainen käyttöesine on nakattu alimmaiseksi, kysyn vaan? Miehen logiikalla? Jollain muulla, millä? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti