Ostin perjantaina CD-levyn. Olin viikonlopun paikassa, josta ei löydy CD-soitinta, joten en voinut kuunnella sitä. Äsken laitoin sen tämän tietokoneen CD-asemaan, ja huomasin ostaneeni kopiosuojatun levyn. Kone soittaa sitä moitteettomasti, ei siinä mitään. Ainoa ongelma on se, että tässä taloudessa ainoa keino soittaa levyjä muulla välineellä kuin tietokoneella on soittaa niitä stereoihin kytketyllä DVD-soittimella. Stereoiden molemmat CD-asemat ovat hajonneet vuosia sitten. DVD-soitin on mallia halpa, eikä suostu soittamaan kopiosuojattuja levyjä. Levystä riippuen ne eivät toimi myöskään auton musiikinkuunteluun tarkoitetussa systeemissä.
Jotta voisin kuunnella ostamaani levyä muualla kuin tässä työhuoneen koneella, joudun kiikuttamaan sen 500km päähän veljelleni, joka purkaa kopiosuojauksen ja polttaa levystä minulle kopion - itselläni kun ei ole polttavaa CD-asemaa.
Saadakseni kuunneltua rehellisellä rahalla ostamaani levyä, joudun syyllistymään laittomuuteen (tai tässä tapauksessa houkuttelemaan veljeni rikoksen poluille, mikä kai tekee tästä kolme kertaa tuomittavampaa) enkä kuitenkaan käytä levyä mihinkään laittomaan tarkoitukseen. En tee siitä piraattikopioita hämärille markkinoille, en jaa levyn kappaleita P2P-verkoissa (koneellani ei edes ole moiseen vaadittavaa sovellusta) enkä käytä sitä muutenkaan väärin. Yritän vain nauttia musiikista.
Korjaan. Ei toimi soitin moitteetta. Joka kerta kun avaa uuden ohjelman, kappale jää ju-ju-ju-jumiin.
Niinpä niin - ei levyssä eikä oheisena tulleessa ohjelmassa ole vikaa, koneeni on vain liian hidas. Olisi miellyttävää, jos se otettaisiin huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Ihmisillä on oikeasti koneita, joissa on vain 128mb keskusmuistia, ja siitäkin näytönohjain vie noin kuudesosan.
---
Suomi sitten hävisi sen pelin. Henkilökohtaisesti se ei heilauta maailmaani suuntaan eikä toiseen. Tuntuu vain jotenkin absurdilta tämä tilanne. Olympialaiset. Jääkiekon loppuottelu. Vastakkain Suomi ja Ruotsi. RUOTSI! Kaikista niistä maista. Jotenkin kornia. Eikä se häviökään, kunhan olisi ollut vain joku toinen maa. Kaikenkaikkiaan kuitenkin oli hienoa, että Suomi pääsi niin pitkälle. Onnittelut.
---
Viikonloppuna eräs ystäväni päätti perusteellisen harkinnan jälkeen näyttää poikaystävälleen ovea. Jotenkin hämmentävää. Ei siis ystäväni päätös, vaan noin yleisellä tasolla se, että alle vuoden kuluessa ainakin kolme tuttavapariskuntaa on päätynyt eroon. Onko juomaveteen lisätty jotain epämääräistä, vai miksi kaikki nyt yhtäkkiä ovat päättäneet laittaa hopeat jakoon?
---
Tahdon pois täältä. Matkalla pisteestä A pisteeseen B huomasin siinä välillä olevan pisteen C kohdalla, etten halua tänne. Haluan jonnekin muualle, vaikka jäädä siihen pisteeseen C. (Ehkä kesällä päädyn pisteeseen D tuonne rannikolle, mutta se on vielä niin epävarmaa, ettei siitä puhuta.) Mutta edelliseen ajatukseen palatakseni, tahdon pois täältä. Täällä on liikaa ihmisiä, liikaa taloja, liikaa liikennettä, liikaa onnettomia, liikaa onnellisia, liikaa puluja, liikaa rakennustyömaita ja liikaa katuja. Ihan liikaa kaikkea. Kaikkea pitäisi olla kohtuudella, ei liikaa.
En minä oikein täällä viihdy. Ei ole kavereitakaan. Se kai se tässä pahinta on, juurettomuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti