torstai 23. helmikuuta 2006

Omituista

Huomasin tässä jokin aika sitten omituisen tavan, asia jonka teen aina samalla tavalla sitä sen kummemmin miettimättä, ilman järjellistä syytä. Istun bussissa aina vasemmalla puolella, menosuuntaan katsottuna. Aina. Paitsi pahimmassa ruuhkassa, jolloin saan yleensä vain seisomapaikan.
Koko sen ajan, jonka olen opetellut liikkumaan paikallisliikenteellä, olen tehnyt noin. Olisi hauska tietää mistä syystä.
Kumpi aivopuolisko oli se taiteellinen? Vasen? Tai sitten oikea.

---

Liimasin pieniä hopeanvärisiä korunosia kiinni helmiin ja pikkuruisiin purjerenkaisiin. En selitä mitä ne ovat, jokainen voi vapaasti arvailla. Aivokirurgin kädet vaativaa työtä. Ja minulla on ikuisesti krapulaiset kädet, syyttä suotta vapisevat. Ei pahasti, mutta kuitenkin.

---

Posti oli taas loistanut. Kadotti ystävän lähettämän kirjeen. Asia selvisi vasta nyt, ja tuo tapahtui jo aikaa sitten, joten en taida kehdata mennä postikonttoriin ja rähistä. Eikä se niiden virkailijoiden vika tietenkään ole. Mistä voisi laittaa tulikivenkatkuiset terveiset?
Sitä vain tuntee itsensä niin järkeväksi, kun kyselee ihmiseltä että jokos siellä harkitaan jälkikasvua, ja saa kuulla että joo, erosimme tuossa jo hetki sitten. Nolostus. Mutta mistä minä voin tietää sen kun kirje, jossa asia kerrotaan, on kadonnut matkalla.

---

Äh. Pitäisi mennä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti