Älä koskaan vanno mitään.
Onneksi en vannonut kenellekään. Itselleni. Itselleen annetut lupaukset saa syödä, ne maistuvat oikein hyvältä kun ne marinoi lievässä itseinhossa. Ripottaa suolaa päälle ja nauttii kylmänä.
Vannoin ettei koskaan, koskaan päiväkirjaa. Sitä paperista.
Ostin kovakantisen tyhjän kirjan.
Totesin, ettei koskaan julkista muistikirjaa. Sitä ykkösistä ja nollista koostuvaa.
Ryhdyin julkaisemaan mietteitäni kotisivuillani, tosin sensuroituina ja takautuvasti.
Lupasin, etten ala pitämään reaaliaikaista päiväkirjaa.
Loin hetki sitten itselleni tunnukset tänne.
Se siitä.
---
Teinidepressio.
---
Katselin hakuohjelmalla ihmisten puhelinnumeroita. En kenen tahansa, en minä niin outo ole. Sentään. Kavereiden, tuttavien, niiden joista ei mitään ole kuulunut. Eikä monellakaan enää ollut sama puhelinnumero.
En tiedä mitä ajattelisin.
Jos vaikka kokeeksi en mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti