Palasin lasten kanssa iltapäivällä lomareissulta. Saimme yllätyskutsun Katinkultaan, ja sinnehän sitä sitten tiistaiaamuna suunnattiin Volvon* keula. Menomatka meni hyvin, pitkän linjan strategi sijoitti lähdön niin että takapenkkijaosto veti sikeitä osan matkaa. Loppumatkasta oli tulla kitinää, mutta Isosisko sai maissinaksupussin ja Pikkuveli leluja, joten päästiin isommitta kuulovaurioitta perille. Perillä oli huvila 3h ja tupakeittiö ja juhlavan suuri terassi, joten tilaa riitti, vaikka meitä oli viisi aikuista ja kaksi ipanaa ja yksi koira. Hellettä riitti, mutta järvenselältä kävi sen verran tuuli että terassillakin oli kiva olla. Kukaan ei läkähtynyt, lapsilla oli kivaa kun sai tulla ja mennä sisälle-ulos-sisälle-ulos. Aidattu terassi on loistokeksintö.
Tai oli loistokeksintö tähän aamuun asti, jolloin bongasin Pikkuveljen polvista ja varpaista usemman tikun. Aikuisen jalkaan se puu tuntui ihan sileältä, mutta konttaava lapsiparka oli sitten kerännyt useampia tikkuja. Lyhyissä housuissa (tai housuttomuudessa) on niitä varjopuolia.
Paluumatka ei onnistunut ihan yhtä hyvin. Mennessä oli viileämpää ja välillä sateli vettä, joten autossa ei ollut kuuma. Tullessa ulkona oli noin +27 astetta, ja ilmastointi meni takkuun. Toimi alkumatkasta ja jossain puolessavälissä, mutta enimmäkseen ei puhaltanut kylmää. Vain kädenlämpöistä. Vaikka ajoitin lähdön siten että molemmat lapset olisivat ottaneet ja nukkuneet, niin Pikkuveli nukkui vain hyvin vähän ja huusi viimeiset 150km. Ei ole ylimääräistä nollaa. Hiljeni joka kerta kun auto pysähtyi, ja jatkoi huutoa kun matka jatkui. Ei kelvanneet lelut, ei vesimuki - pois autosta olisi halunnut. En tiedä oliko kuumuus vai yleinen tympäännys syynä, mutta eipä siinä sitten auttanut kuin kuunnella huutoa ja ajaa - ei sitä sinne välillekään voitu jäädä. Isosisko oli hyvin reippaasti ja touhuili omiaan lelujen kanssa, vaikka velipoika huusi. Ihme kyllä. Yleensä huuto generoi huutoa myös takapenkkitiimin toisessa jäsenessä.
No, nyt ne nukkuvat tuolla kuin pikku enkelit kylvyn ja puuron jälkeen. Tämä kaikkensa antanut yksilö hakee lakritsia ja siirtyy katsomaan hukkaputkea.
*Meilläkin on nykyään se "lapsiperheen pakollinen" eli farmariauto. Mutta oli se kätevä kun piti saada yllättäen kahdet rattaat mukaan. Sinne vips peräloosteriin vain, ja vielä mahtui matkasänky ja vaatekassitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti