Ensin meinasin listata ärsyttävimmät lastenohjelmat, mutta sitten ajattelin että menee turhan negatiiviseksi (ja tulee liian pitkä lista. En pidä suurimmasta osasta.) joten tein listan kivoista lastenohjelmista. Sikäli rajoittuneella otannalla mennään, että meillä ei jälkikasvu katso muuta kuin YLE:n ohjelmistoa. Osa Pikkukakkosestakin tuntuu edelleen olevan liian jännittävää, joten olemme vetäneet rajan siihen. Toimii meillä oikein hyvin.
Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, lähinnä siinä missä ne juolahtivat mieleen. Kaikki eivät välttämättä edes pyöri tällä hetkellä.
Närpiäiset. Jassoo ja Joltakulta ovat aina yhtä riemastuttavia, kun yrittävät sovittaa yhteen kahta totaalisen erilaista maailmankatsomusta. Tulee muistaakseni maanantai-iltana.
Neposen teatteri. Minusta näytteleminen on kivaa, ja Neposelta katoaa aina jossain vaiheessa punainen lanka - vähän kuin lapsiltakin. Neponen on muutenkin aivan ihana!
Muumilaakson tarinoita. No koska muumit on muumeja.
Kaapo ja Late. Silloin kun siivotaan, niin silloin siivotaan... Saako ne ikinä siivottua kun aina vain leikitään? Meininki on ihan kuin meillä kun yritän patistaa mukeloita siivoamaan.
Me Peltiset. Periaatteessa kai tässä on se slapstick-meininki mikä huvittaa.
Stella ja Sami. Ihana piirrosjälki ja onnistunut dubbaus. Aihe on aina jotenkin hellyttävä. Plussaa siitä että tässä ei kiusata ketään. Ainakaan en ole onnistunut sellaista jaksoa näkemään.
Katinkontti. Katti Matikaisella on aina jotain hämäriä probleemeja. Onko murtomaatuskahiihto Suomen kansallisurheilu? (Nauroin tälle viikon...)
Tinga-Tingan tarinat. Yleensä tämä piirrostyyli ei uppoa, mutta tykkään jostain syystä ihan hirveästi tästä kyseisestä sarjasta. Ehkä ne hahmot pelastavat.
Viiru ja Pesonen. Tällä kaksikolla menee aina lujaa. Tykkään myös kirjoista.
Aika lyhyt lista. En pidä hirveästi lastenohjelmista, ehkä yksi kymmenestä pääsee jotenkin armoihin. Ja eniten näemmä pidän niistä, jotka on tehty "ihmisvoimin", en niinkään piirretyistä. Piirretyissäkin on helmiä ihan kuvallisesti katsottuna, mutta dubbaus pilaa useimmat. Joskus pitää paeta olohuoneesta kun tulee jotain poikkeuksellisen rasittavasti puhuttua. Pahin on ehkä se Pikkupupu siinä missä on Isopupu ja Pikkupupu (olikohan nimi jotain Kuinka paljon sinua rakastan) koska se pikkupoika(?) joka toimii Pikkupupun äänenä on vain niin hermojakiristävä. Sillä on lievä r-vika, mikä sinänsä voisi olla hellyttävää, mutta kun ei se ulosanti vain oikein toimi. En osaa määritellä mikä siinä ärsyttää eniten, ehkä se koko paketti. R-vika, sönkötys, nenä-tukosssa -soundi, luen-suoraan-paperista-enkä-osaa-tauottaa-enkä-painottaa-oikein -tunnelma. Eihän lapset tuota viimeisintä osaakaan, ja varmasti joutuvat lukemaan paperista, ja pointsit siitä että kaveri tekee homman niinkin hyvin, mutta kun se hermostuttaa minua. Onneksi pääsen vintille pakoon kun oikein kiristää.
Ai niin. Listasta jäi puuttumaan Ruohonjuuritasolla. Meillä siitä tykkää niin ipanat kuin aikuisetkin. Youtubestakin löytyy nimellä Minuscule. Ötököitä! Tässä talossa suosituin pätkä on ehdottomasti Halloween Paranoid.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti