Läppäri?

Kirjoituspuuhien elpymisen myötä rupesin haaveilemaan omasta tietokoneesta ja sitä myötä edes jonkinlaisesta työrauhasta. Meillä on niukanlaisesti laitekantaa kotosalla; löytyy yhteiskäytössä oleva ns. pöytäkone, ja minulla on lisäksi Samsungin tabletti. Kirjoittelen joskus pöytäkoneella, mutta vain kun olen yksin kotona, eli käytännössä silloin kun lapset ja mies ovat jossain muualla. En todellakaan kaipaa ketään lukutaitoista kurkkimaan olan yli, ja sellaisen välttäminen on mahdotonta niin kauan kuin tietokone sijaitsee olohuoneessa ja kaikki muu toiminta tapahtuu siinä välittömässä läheisyydessä. Työhuoneeksi pyhitettävää tilaa ei tässä talossa yksinkertaisesti ole. Neliöitä on alle sata, ja makuuhuoneeseen tietokoneella on ehdoton porttikielto - sinne ehkä fyysisesti sopisi mutta henkisesti tökkää. Joku muu ratkaisu olisi siis keksittävä.

Läppäri olisi kiva. Saisi tehdä juttujaan siellä missä sattuu rauhallista olemaan, mutta onko se ehkä vähän ylimitoitettua ostaa läppäri vain kirjoituskoneeksi? Ja jos kelvollisen haluaa, niin jokunen satanen siihen uppoaisi. Se vähän pisti miettimään. Tarvitsenko minä sitä oikeasti niin paljon, että uhraisin kolme-neljäsataa? No en.

Mun uusi "läppäri".

Miksi en? Siksi, koska tabletillakin pyörii ihan toimiva karvalakkimallin tekstinkäsittely, ja sen kummempaa en tarvitsekaan* - pärjäisin periaatteessa ohjelmiston puolesta ihan loistavasti.

Mutta kun tabletissa on niin toivottoman epäkäytännöllinen kosketusnäyttö. Siitä puuttuu tuntuma ja ns. näppäinpalaute eli lyöntivirheitä tulee tuhkatiheään. Plus että virtuaalinäppis syö noin puolet ruudusta, ja se sitten syö hermoja. Lisäksi kosketusnäytöllä on ärsyttävän hankala kohdistaa kursoria - se menee aina vähän sinne päin, ja se käy pidemmän päälle hermoille. No, rehellisyyden nimissä on sanottava, että kyllähän silläkin kirjoittaa, mutta voisihan meillä olla helpompaakin... Aloin vakavissani jo kallistua uudestaan läppärin hankinnan puoleen, kunnes muistin törmänneeni reilu vuosi sitten eBayssa Bluetooth-yhteydellä toimiviin, näppäimistöllisiin tablet-koteloihin. Hiukan kyllä arvelutti skandien puuttuminen, mutta noh, joka tapauksessahan pyöritän niitä samoja tekstejä pöytäkoneellakin (käteviä nuo pilvipalvelut!) joten saahan ne korjattua sitten sitä kautta, jos häiritseväksi käy.

Tilausta kehiin, ja perjantaina hain postista uudenkarhean näppikseni.

Pikaisen latauksen jälkeen (näppäimistö latautuu pöytäkoneen USB-portista) pääsin kokeilemaan kirjoittamista, ja kyllähän oli ihan toista kuin kosketusnäytön kanssa nyhvääminen! Juhlaa! Silikoniset näppäimet painuvat juuri sopivasti, viive näytöllä on olematon ja sokerina pohjalla: vaikka näppiksen asettelu on näennäisesti jenkkimallinen niin käytännössä merkit löytyvät samoilta paikoilta kuin normaalissakin näppiksessä. Merkki näppäimistöllä on siis (muiden kuin A-Z -aakkoston osalta) eri kuin tulostuva merkki, mutta eipä tuo haittaa. Melkein parikymmentä vuotta kun on kirjoittanut koneella niin harvoin sitä tarvitsee näppäimistöä katsoa. Ä tosin löytyy ihan eri paikasta kuin normaalisti, mutta parissa illassa meni sormille perille että missä se olikaan (alarivillä).

Kapistus maksoi parikymppiä ja olen erittäin tyytyväinen. Paketti taittuu pienehköksi salkuksi kun sen sulkee, eli se suojaa samalla myös itse laitteen esim. laukussa. Avattuna se toimii myös näytön tukena kuten kuvasta näkyy. Kokoontaitettuna muistuttaa pientä salkkua.

Ja koska tästä löytyy myös nuolinäppäimistö, se turhauttava kursorin kohdistaminen tekstitiedostossa on historiaa. Riittää kun osuu edes sinne päin ja nuolilla pelataan loput. Heippa hei, turhautuminen! Terve, uusi "läppäri"!


--
*Hei, alkuaikoina kirjoitin kaiken Notepadilla - karvalakeista karvalakeimmalla kirjoitusohjelmalla siis!