sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Erilaisen nuoren juhannusjuustoja (*)

Meillä ei ole tapana viettää juhannusta sen kummemmin. Ollaan ja oleillaan, useimmiten anoppilassa - tai niin ainakin luulen, en yleensä muista enää seuraavana kesänä mitä tehtiin edellisenä vuonna. En muista vaikka olen selvistäpäin aina. Ilmeisesti se on myös se mitääntekemättömyys, joka aiheuttaa unohdusta.
Tänä vuonna tehtiin kerrankin jotain. Sijaintipaikka oli noin vuorokauden verran Oulun Eden, jossa tuhlattiin joululahjaksi saatu hotellilahjakortti. Reissuun lähdettiin vähän epävarmoissa fiiliksissä: onkohan siellä hirveästi väkeä ja rupeavatko ipanat kirkuparkumaan ravintolassa tai jossain? Reissusta palattiin hyvillä fiiliksillä: ei ollut ja jälkikasvukin osasi käyttäytyä, sen mitä neli-viisivuotiailta voi vaatia. Itse asiassa paremminkin: ravintolasta lähtiessä Isosisko vielä huikkasi täysin oma-aloitteisesti viimeiselle näkemälleen tarjoilijalle "Kiitos, oli hyvää!".

Jos lapsiperheenä haluaa lähteä kylpylälomalle eikä rakasta ryysistä tai halua olla aina samassa paikassa kuin muutkin, niin voin lämpimästi suositella juhannusta. Hotelli oli miltei tyhjä, kylpylän puolella oli reilu kymmenen lapsiperhettä ja muutama muu. Tilaa oli niin etten ollut uskoa silmiäni kun astelin suihkuosastolta kylpylän puolelle: ensimmäinen ajatus oli että eihän täällä ole ketään! Mies totesi että on se hyvä ettei tarvitse tehdä asioita kuten KAIKKI MUUT (TM), sillä nyt kaikki muut olivat ilmeisesti mökillä hyttysten syötävänä, ja me lekottelimme kaikessa rauhassa lämpimässä vedessä eikä tarvinnut pelätä että lapset jäävät isompien jalkoihin (osaavat olla joskus melko jyriä sellaiset reilu kymmenkesäiset, siinä jää puolet nuorempi jalkoihin niin ettei huomatakaan). Ja kun kaikki muut rynnivät hiihtolomalla kylpylään, niin me todennäköisesti lomailemme jossain muualla. Vaikea sanoa missä, viime talvena ei miehellä ollut talvilomaa (tai siis olisi ollut mutta sopivat sen pidettäväksi tässä kesällä kun oli tiedossa tuo raksa), mutta jossain muualla kuitenkin. Joskus on vain niin hienoa kun on erilainen nuori.

Lapset nauttivat vedessä lillumisesta niin kuin vain lapset voivat nauttia. Oli hienoa huomata, miten ne keksivät itse asioita, mm. miten uimarengas kannattaa vedessä niin ettei ipana uppoa. Yritin minä sitä viime kesänä selittää, mutta se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja vedessä keskityttiin siihen miten sitä voi kaataa kiposta toiseen. Nyt Isosisko ylpeänä esitteli kuinka hän osaa jo "uida" ja polski menemään uimarenkaan tukemana. Pikkuveli suhtautui moiseen edelleen samalla epäluulolla kuin aiemminkin, ja viihtyi lähinnä lastenaltaan puolella räpimässä. Kivaa kuulemma oli.
Voisikohan tästä tehdä uuden juhannusperinteen meidän talouteen?

*Ja mitä tulee juhannusjuustoon (eli juhannuskeitto, eli punanen hera, eli makiajuusto, just name it), niin jätin tänäkin vuonna keittämättä. Mutta ensimmäisen kerran elämässäni harkitsin, että jospa ensi vuonna. Eli minusta on tulossa hyvää vauhtia keski-ikäinen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti